No niin. Viimeinen kurssi on alkanut. Sain puristettua edellisen kurssin lopputehtävän kasaan ja loppujen lopuksi siitä tuli oikein kelvollinen väkerrys: paineessa ne timantit jne. Tein storyboardin, jota voin hyödyntää päivätyöni projektissa: suunnittelen nimittäin RSAnimate-tyylistä esittelyvideota yksiköstämme. Mutta se siitä, sillä nyt on uusi kurssi alkanut.
Viimeinen kurssi on projektikurssi, jossa pääpaino on Agile-prosessimallissa. Ennen tammikuista Sundsvallin kontaktiviikonloppua meillä on etätehtävä, joka koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä osassa tehdään projektisuunnitelma ja toisessa osassa pitää vastata agile-menetelmää koskeviin kysymyksiin. (Miksi Agile-metodi sopii etenkin webbiprojekteihin? Mitä tämä prosessimalli vaatii tilaajalta? Miten suunnitteluvaihe eroaa Agile-projektissa perinteisistä projektimalleista?)
Projektisuunnitelman tulee käsitellä jotain webbiprojektia, joko oikeaa olemassa olevaa tai sitten kuvitteellista projektia. Suunnitelmassa täytyy määritellä tavoitteet, kohderyhmät jne. Projekti voi tehtävänannon mukaan olla ulkoinen webbisivusto, intra, verkkokauppa, mobiilikäyttis tai vaikkapa jokin sosiaalisen median projekti - kunhan kyse on digitaalisesta mediasta.
Kontaktiviikonloppua varten meidät jaetaan ryhmiin ja saamme tietää, mitä projektia lähdemme Sundsvallissa toteuttamaan. Ryhmien jäsenet aloittavat yhteisen työskentelyn jo ennen kontaktiviikonloppua etäopiskelun keinoin.
Tulee varmasti olemaan mielenkiintoista osallistua ruotsalaisten opiskelijoiden kanssa projektin tekemiseen: miten suomalainen suoraviivaisuus pärjää diskuteeraavassa ryhmätyökulttuurissa? Kuluuko kontaktiviikonlopun aika erilaisten työtapojen yhteensovittamiseen? Paljonko voi oppia ruotsalaisilta siitä, miten ryhmät toimivat ja kuinka ihmiset saadaan tuntemaan olonsa mukavaksi projektissa?
Katsotaan, kuinka akan käy.
Opin kaiken aikaa. Lifelong learning. Livslångt lärande.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Hyytyy, hyytyy...
Marrashyhmä on saapunut. Sen takia en oikein jaksa panostaa tähän käynnissä olevaan kurssiin: tavoitteena on nyt puristaa vain jokin yksinkertainen räpellys kasaan, jotta voi sanoa suorittaneensa kurssin. Harmillista sikäli, että jos olisin ehtinyt/jaksanut/viitsinyt panostaa, olisi tämän kurssin tehtävä ollut juuri minulle sopiva: ideakuvaus, jossa pitää tehdä storyboard, kuulostaa koko lailla minun jutultani.
Edellinen kurssi on päättynyt ja onnistuin koodaustehtävissä tosiaan ihan hyvin. Sain molemmista tehtävistä arvosanaksi B+ ja opettajalta kommentit siististä koodista. Lopullista arvosanaa en ole vielä saanut, mutta eiköhän se B sieltä "lootikkoon" kilahda.
Tuo "lootikko", jonne arvosanat kilahtavat ja jota kautta ilmoittaudutaan kursseille on nimeltään Ladok. Ladokia ylläpitää n. 35 ruotsalaista korkeakoulua ja yliopistoa yhdessä Opintotukiasiain keskuslautakunnan (CSN) kanssa. Järjestelmän kautta ilmoittaudutaan kursseille ja tentteihin, ja sitä kautta näkee siis myös päättyneiden kurssien tulokset. Opiskelija voi Ladokin kautta toki myös tulostaa virallisen version omasta todistuksestaan. Ruotsissa on siis käytössä yksi yhteinen ilmoittautumis- ja tulosjärjestelmä korkeakouluopintoihin. Melko kätevää verrattuna Suomen malliin, jossa jokaisella korkeakoululla on oma purkkaviritetty järjestelmänsä ilmoittautumisia varten.
Vielä kätevämpi Ladok olisi, jos se toimisi kunnolla: keväällä onnistuin sitä kautta ilmoittautumaan kaikille kursseille ihan näppärästi silloin, kun ilmoittautumisaika oli aktiivisena. Nyt syksyllä ei ilmoittautuminen ole onnistunut jostain syystä yhdellekään kurssille, vaan olen joutunut ottamaan yhteyttä opintosihteeriin joka kerta. Huoh. Nämä ongelmat saattavat tosin liittyä ihan vain näihin webbredaktör-opintoihin, jotka tuntuvat jääneen vähän huonon hallinnon kouriin nyt syyslukukaudella. (Tulevissa postauksissa saattaa siis olla jotain kriittisiäkin äänenpainoja havaittavissa.)
Mutta jos on Ladok hyytynyt, niin sitä olen minäkin. Jos saan tämän tehtävän puristettua kasaan, alkaa huomenna viimeinen kurssi. Se on projektikurssi, johon sisältyy tammikuinen viikonloppu Sundsvallissa.
Edellinen kurssi on päättynyt ja onnistuin koodaustehtävissä tosiaan ihan hyvin. Sain molemmista tehtävistä arvosanaksi B+ ja opettajalta kommentit siististä koodista. Lopullista arvosanaa en ole vielä saanut, mutta eiköhän se B sieltä "lootikkoon" kilahda.
Tuo "lootikko", jonne arvosanat kilahtavat ja jota kautta ilmoittaudutaan kursseille on nimeltään Ladok. Ladokia ylläpitää n. 35 ruotsalaista korkeakoulua ja yliopistoa yhdessä Opintotukiasiain keskuslautakunnan (CSN) kanssa. Järjestelmän kautta ilmoittaudutaan kursseille ja tentteihin, ja sitä kautta näkee siis myös päättyneiden kurssien tulokset. Opiskelija voi Ladokin kautta toki myös tulostaa virallisen version omasta todistuksestaan. Ruotsissa on siis käytössä yksi yhteinen ilmoittautumis- ja tulosjärjestelmä korkeakouluopintoihin. Melko kätevää verrattuna Suomen malliin, jossa jokaisella korkeakoululla on oma purkkaviritetty järjestelmänsä ilmoittautumisia varten.
Vielä kätevämpi Ladok olisi, jos se toimisi kunnolla: keväällä onnistuin sitä kautta ilmoittautumaan kaikille kursseille ihan näppärästi silloin, kun ilmoittautumisaika oli aktiivisena. Nyt syksyllä ei ilmoittautuminen ole onnistunut jostain syystä yhdellekään kurssille, vaan olen joutunut ottamaan yhteyttä opintosihteeriin joka kerta. Huoh. Nämä ongelmat saattavat tosin liittyä ihan vain näihin webbredaktör-opintoihin, jotka tuntuvat jääneen vähän huonon hallinnon kouriin nyt syyslukukaudella. (Tulevissa postauksissa saattaa siis olla jotain kriittisiäkin äänenpainoja havaittavissa.)
Mutta jos on Ladok hyytynyt, niin sitä olen minäkin. Jos saan tämän tehtävän puristettua kasaan, alkaa huomenna viimeinen kurssi. Se on projektikurssi, johon sisältyy tammikuinen viikonloppu Sundsvallissa.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Opin ja koodaan ja opin
Koodi-koodi-koodi. Se on yhä vain ajatuksissani, kun kohta siirrymme marraskuun puolelle ja toiseksi viimeiselle kurssille. Juuri päättyneestä Webbpublicering-kurssista jäi siis polttava kipinä webbisivujen vääntämiseen. Ajatella! Kaikki nämä vuodet editori-ihmisenä ja nyt vihdoin valaistuin!
Webbpublicering-kurssilla oli wiki-tehtävän lisäksi kaksi koodaustehtävää: ensimmäisessä piti muokata olemassa olevassta html-tekstipötkelöstä miellyttävän näköinen nettisivu ainoastaan CSS:n avulla ja toisessa piti luoda kokonaan tyhjästä esittelysivu. Lisäksi piti purkaa koodi auki selostamalla, mitä mikäkin tägi saa aikaan. Ensimmäisestä tehtävästä saatiinkin jo arvosana ja olen ihan tyytyväinen B+:aan.
Tästä päättyneestä kurssista on ehdottomasti hyötyä sekä uudessa (ok, ei enää niin uudessa) päivätyössäni että sivuprojekteissanikin. Päivätyössäni aukenivat CSS:n salat kertaheitolla ja sivuprojekti-toiminimelleni tekaisin heti saman tien kurssin opeilla nettisivut. Ylpeänä kerron, että validaattori näytti vihreää!
Nyt on sitten alkamassa paketin toiseksi viimeinen kurssi: Producera för webben. Siinä on kaksi kurssikirjaa nettilähteistön lisäksi, Making Media - Foundations of Sound and Image Production sekä Digital Storytelling. Kirjojen nimet jo kertovat, mistä kurssissa on kyse. Kurssin isoin tehtävä vaikuttaa mielenkiintoiselta: pitää tehdä ideakuvaus tilattavasta projektista esim. videoinnista. Storyboard-väsäystä siis tiedossa..! Jesh, pääsee piirtämään!
Oppimisen tulevaisuus on nyt
Tänään päivätöitteni puitteissa istuin seminaarissa pohtimassa oppimisen tulevaisuutta. Sielläpä yleisöstä pontevasti julistettiin, että eivät ne koneet mitään muuta. Kumma juttu vain, että tällä tavalla etäopiskellen ja itsenäisesti tuottaen opin ihan hirmuisan paljon uusia, mielekkäitä juttuja! Ja kaiken tämän opin samalla kun käyn töissä ja elän elämääni. Koska joustava opiskelumuoto mahdollistaa oman ajan hallinnan, ei minun tarvitse nuokkua esim. viikonloppuopetuksen kontaktitunneilla leikkimässä terhakkaa. Ja kaikkea oppimaani voin koko ajan verrata aiemmin oppimaani ja soveltaa heti käytäntöön. Kuulostaa oppimisen muutokselta, tycker jag.
Webbpublicering-kurssilla oli wiki-tehtävän lisäksi kaksi koodaustehtävää: ensimmäisessä piti muokata olemassa olevassta html-tekstipötkelöstä miellyttävän näköinen nettisivu ainoastaan CSS:n avulla ja toisessa piti luoda kokonaan tyhjästä esittelysivu. Lisäksi piti purkaa koodi auki selostamalla, mitä mikäkin tägi saa aikaan. Ensimmäisestä tehtävästä saatiinkin jo arvosana ja olen ihan tyytyväinen B+:aan.
Tästä päättyneestä kurssista on ehdottomasti hyötyä sekä uudessa (ok, ei enää niin uudessa) päivätyössäni että sivuprojekteissanikin. Päivätyössäni aukenivat CSS:n salat kertaheitolla ja sivuprojekti-toiminimelleni tekaisin heti saman tien kurssin opeilla nettisivut. Ylpeänä kerron, että validaattori näytti vihreää!
Nyt on sitten alkamassa paketin toiseksi viimeinen kurssi: Producera för webben. Siinä on kaksi kurssikirjaa nettilähteistön lisäksi, Making Media - Foundations of Sound and Image Production sekä Digital Storytelling. Kirjojen nimet jo kertovat, mistä kurssissa on kyse. Kurssin isoin tehtävä vaikuttaa mielenkiintoiselta: pitää tehdä ideakuvaus tilattavasta projektista esim. videoinnista. Storyboard-väsäystä siis tiedossa..! Jesh, pääsee piirtämään!
Oppimisen tulevaisuus on nyt
Tänään päivätöitteni puitteissa istuin seminaarissa pohtimassa oppimisen tulevaisuutta. Sielläpä yleisöstä pontevasti julistettiin, että eivät ne koneet mitään muuta. Kumma juttu vain, että tällä tavalla etäopiskellen ja itsenäisesti tuottaen opin ihan hirmuisan paljon uusia, mielekkäitä juttuja! Ja kaiken tämän opin samalla kun käyn töissä ja elän elämääni. Koska joustava opiskelumuoto mahdollistaa oman ajan hallinnan, ei minun tarvitse nuokkua esim. viikonloppuopetuksen kontaktitunneilla leikkimässä terhakkaa. Ja kaikkea oppimaani voin koko ajan verrata aiemmin oppimaani ja soveltaa heti käytäntöön. Kuulostaa oppimisen muutokselta, tycker jag.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Koodi-flow!
Oi liekehtivä koodi,
tää olkoon sulle oodi:
Tein sen, olen ihmeellinen,
väänsin sivut näpytellen!
Ja kerrankin tapahtui ihme suuri:
kun yleensä vasta juuri ja juuri
deadlineen mennessä valmista saan,
niin tänään sain jo nyt alkaa hihkumaan!
Oi koodi uljas ja armas,
toivottavasti ei ole arvosana karvas,
kun olen päässyt jo menestyksen makuun,
ja itselleni antanut A-takuun.
Se tarkoittaa sitä siis,
että muista arvosanoista viis,
kun parasta vain kasaan hääritään,
niin kilo priimaa paperiin kääritään!
P.S. Olisihan se nyt ollut noloa, jos olisin saanut Grafisk design -kurssista jonkin muun arvosanan kuin A:n, eikö? Nyt en voi muuta odottaa tältä koodikurssiltakaan. I <3 CSS.
tää olkoon sulle oodi:
Tein sen, olen ihmeellinen,
väänsin sivut näpytellen!
Ja kerrankin tapahtui ihme suuri:
kun yleensä vasta juuri ja juuri
deadlineen mennessä valmista saan,
niin tänään sain jo nyt alkaa hihkumaan!
Oi koodi uljas ja armas,
toivottavasti ei ole arvosana karvas,
kun olen päässyt jo menestyksen makuun,
ja itselleni antanut A-takuun.
Se tarkoittaa sitä siis,
että muista arvosanoista viis,
kun parasta vain kasaan hääritään,
niin kilo priimaa paperiin kääritään!
P.S. Olisihan se nyt ollut noloa, jos olisin saanut Grafisk design -kurssista jonkin muun arvosanan kuin A:n, eikö? Nyt en voi muuta odottaa tältä koodikurssiltakaan. I <3 CSS.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Koodausta, sisällöntuotantoa ja naisten juttuja
Päässäni on muistuma elokuvasta Sotaleikit. Se nimittäin teki minuun vaikutuksen selvästikin jossakin herkässä iässä ja muistan ooh-aah-ihastelleeni elokuvassa esitettyä "hakkerointia": nopsa näpyttely, koodi-koodi ja portti auki, simsalabim!
Pari viikkoa olen itse saanut olla värsta kodnörd! Olen kaikkien näiden wysiwyg-vuosien jälkeen päässyt oikean koodin makuun ja voihan poijaat, kun se maistuu hyvältä! Yht'äkkiä pää onkin täynnä kaikenlaisia ideoita nettisivujen tuunaamiseksi. Ja ihan omin käsin. Olen siis oppinut käynnissä olevalla kurssilla huiman paljon asioita humanistiksi. Webbpublicering-kurssin parasta antia ovat olleet opettajan tekemät screencast-videot, joiden ohjeita seuraamalla on saanut harjoitella html:n ja CSS:n vääntämistä itsekseen kaikessa rauhassa. Pointsit screencasteille! Ehkä niiden avulla saan sunnuntain deadlineen mennessä kaikki tehtävät tehtyä kunnialla.
Vroom!
Viime viikolla minulta kysyttiin, miksi sisällöntuottajaksi opiskelevan täytyisi opiskella koodausta. Totta kai täytyy, sillä eihän muuten tiedä, mitä konehuoneen puolella tapahtuu, kun painaa kaasua. Tai eihän muuten edes tiedä, kuinka syvälle pohjaan kaasun voi painaa. Voi myös olla hyödyllistä tietää, paljonko pakokaasua tupruaa, jos kunnolla survaisee polkimen maahan.
"Sisällöntuottajaksi opiskeleva" - semmoinenko tuleva webbredaktör/verkkotoimittaja sitten on? Sisällöstäkö tässä on kyse? Suureksi osaksi, juu, sekä tietenkin sisältöarvon luomisesta, mutta sekä näiden opiskeluiden että työelämäni uusien kuvioitten myötä olen tajunnut, että kysehän on isommasta, monien asioiden yhteenliittymästä: verkkotoimittajan tulisi osata markkinointia, viestintää ja jonkin verran myös nörtteilyä, siis tekniikkaa. Ja tällä kurssilla väännetään nyt sitten sitä tekniikkapuolta kasaan.
Webbredaktöriys naisten juttu?
Joku kurssilaisista oli heittänyt keskustelupalstalle huomion, että verkkotoimittajuus taitaa olla naisten juttu. Väitettänsä viestin lähettänyt perusteli sillä, että 90 % kurssilaisista on naisia ja työelämässäkin hän oli tavannut useimmiten vain nais-webbredaktörejä. Opettaja veikkasi, että tämä saattaa johtua siitä, että suurimmalla osalla verkkotoimittajista on tiedottajan tausta - ja suurin osa tiedottajista puolestaan on naisia.
Nais-mies-keskustelun sijaan mielenkiintoisempaa olisi mielestäni havannoida sisällön aseman nousua. Onko teknologiasta vihdoinkin tullut niin käytettävää tai helppoa tai jopa arkipäiväistä, että sisällön tuottamiseen ei enää tarvitakaan koodari-insinöörin pätevyyttä? (Note to self: Travelin osalta asia ei ole näin.) Ja ennen kaikkea: kun raamit ovat kunnossa kaikkien sivustoilla, niin sisällön laatu on se, joka ratkaisee kiinnostavuuden. Siihen tarvitaan sisällöntuottajia - ainakin Ruotsissa.
P.S. Avoimia media-alan työpaikkoja Ruotsissa on esim. täällä: https://www.facebook.com/MedieJobbInfo
Pari viikkoa olen itse saanut olla värsta kodnörd! Olen kaikkien näiden wysiwyg-vuosien jälkeen päässyt oikean koodin makuun ja voihan poijaat, kun se maistuu hyvältä! Yht'äkkiä pää onkin täynnä kaikenlaisia ideoita nettisivujen tuunaamiseksi. Ja ihan omin käsin. Olen siis oppinut käynnissä olevalla kurssilla huiman paljon asioita humanistiksi. Webbpublicering-kurssin parasta antia ovat olleet opettajan tekemät screencast-videot, joiden ohjeita seuraamalla on saanut harjoitella html:n ja CSS:n vääntämistä itsekseen kaikessa rauhassa. Pointsit screencasteille! Ehkä niiden avulla saan sunnuntain deadlineen mennessä kaikki tehtävät tehtyä kunnialla.
Vroom!
Viime viikolla minulta kysyttiin, miksi sisällöntuottajaksi opiskelevan täytyisi opiskella koodausta. Totta kai täytyy, sillä eihän muuten tiedä, mitä konehuoneen puolella tapahtuu, kun painaa kaasua. Tai eihän muuten edes tiedä, kuinka syvälle pohjaan kaasun voi painaa. Voi myös olla hyödyllistä tietää, paljonko pakokaasua tupruaa, jos kunnolla survaisee polkimen maahan.
"Sisällöntuottajaksi opiskeleva" - semmoinenko tuleva webbredaktör/verkkotoimittaja sitten on? Sisällöstäkö tässä on kyse? Suureksi osaksi, juu, sekä tietenkin sisältöarvon luomisesta, mutta sekä näiden opiskeluiden että työelämäni uusien kuvioitten myötä olen tajunnut, että kysehän on isommasta, monien asioiden yhteenliittymästä: verkkotoimittajan tulisi osata markkinointia, viestintää ja jonkin verran myös nörtteilyä, siis tekniikkaa. Ja tällä kurssilla väännetään nyt sitten sitä tekniikkapuolta kasaan.
Webbredaktöriys naisten juttu?
Joku kurssilaisista oli heittänyt keskustelupalstalle huomion, että verkkotoimittajuus taitaa olla naisten juttu. Väitettänsä viestin lähettänyt perusteli sillä, että 90 % kurssilaisista on naisia ja työelämässäkin hän oli tavannut useimmiten vain nais-webbredaktörejä. Opettaja veikkasi, että tämä saattaa johtua siitä, että suurimmalla osalla verkkotoimittajista on tiedottajan tausta - ja suurin osa tiedottajista puolestaan on naisia.
Nais-mies-keskustelun sijaan mielenkiintoisempaa olisi mielestäni havannoida sisällön aseman nousua. Onko teknologiasta vihdoinkin tullut niin käytettävää tai helppoa tai jopa arkipäiväistä, että sisällön tuottamiseen ei enää tarvitakaan koodari-insinöörin pätevyyttä? (Note to self: Travelin osalta asia ei ole näin.) Ja ennen kaikkea: kun raamit ovat kunnossa kaikkien sivustoilla, niin sisällön laatu on se, joka ratkaisee kiinnostavuuden. Siihen tarvitaan sisällöntuottajia - ainakin Ruotsissa.
P.S. Avoimia media-alan työpaikkoja Ruotsissa on esim. täällä: https://www.facebook.com/MedieJobbInfo
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
"Blir det avdrag?"
- Tuleeko tästä pistevähennyksiä? kyselevät ruotsalaiset opiskelutoverini parhaillaan tietokoneen näytöllä chatissä ja FB-tukiryhmässä. On sunnuntai-ilta ja muutaman tunnin päästä on oppimistehtävän deadline. Itse en mieti etukäteen menetettyjä pisteitä vaan sitä, saanko edes ylipäätään vaadittua tehtävää tehtyä ajoissa. On ollut nimittäin niin syksykiireväsyttävä viikko, että en ole ehtinyt paneutua tehtävään lainkaan viikolla. Viime hetkellä päätin myös vaihtaa tehtävissä käyttämääni esimerkkikeissiä, joten aivan selvästi halusin haasteita itselleni näin sunnuntai-illaksi.
Pistevähennysten kysely osoittaa, että monet opiskelutovereistani ovat kontrolloivan palautteen kahlitsemia. He kyselevät yksityiskohtaisia ohjeita tehtävän suorittamiseen Connectissa päivystävältä opettajalta, pohtivat palautettavan tekstin pituutta ("Blir det avdrag om texten är för lång eller kort?") ja ovat pakahtumaisillaan huolesta, mikäli annetuissa ohjeissa on yksikin kohta, jonka opiskelija voi tulkita monimuotoisesti: "Vad menar de med det här?"
Toisaalta kyse voisi olla myös kulttuurieroista: onko ruotsalainen suomalaista tottumattomampi itsenäiseen työskentelyyn ja onko hän varovaisempi tarttumaan toimeen? Tämä verkko-opiskelijaugri ei nimittäin paljoa opettajan ohjeita tulkitse, vaan kun tehtävän teon aika on, hän säntää toimeen.
Toki toimeen tartutaan vasta sillä viimeisellä minuutilla, niin kuin tänään. Se lienee yleismaailmallinen ilmiö.
Pistevähennysten kysely osoittaa, että monet opiskelutovereistani ovat kontrolloivan palautteen kahlitsemia. He kyselevät yksityiskohtaisia ohjeita tehtävän suorittamiseen Connectissa päivystävältä opettajalta, pohtivat palautettavan tekstin pituutta ("Blir det avdrag om texten är för lång eller kort?") ja ovat pakahtumaisillaan huolesta, mikäli annetuissa ohjeissa on yksikin kohta, jonka opiskelija voi tulkita monimuotoisesti: "Vad menar de med det här?"
Toisaalta kyse voisi olla myös kulttuurieroista: onko ruotsalainen suomalaista tottumattomampi itsenäiseen työskentelyyn ja onko hän varovaisempi tarttumaan toimeen? Tämä verkko-opiskelijaugri ei nimittäin paljoa opettajan ohjeita tulkitse, vaan kun tehtävän teon aika on, hän säntää toimeen.
Toki toimeen tartutaan vasta sillä viimeisellä minuutilla, niin kuin tänään. Se lienee yleismaailmallinen ilmiö.
torstai 15. syyskuuta 2011
Prinsiippejä
"Webbdesign för webbredaktörer" on käynnissä olevan kurssin nimi. Sitä varten olen nyt tässä lukenut paria opusta (ks. edellinen postaus) ja todennut ne vähän käytettävyyspainoitteisiksi. Steve Krugin opuksen esimerkit olivat kaikki hieman toiselt' puolelt' Atlanttia enkä kokenut näiden esimerkkien muotokieltä omakseni. Tahdon kurssisisältöihin muutakin designia kuin vain otsikkoon! Niinpä valitsin wikitehtäväni aiheeksi perusperiaatteet, joita (visuaalisessa) suunnittelussa (ja myös nettisivujen suunnittelussa) noudatetaan - tai ehkäpä olisi syytä noudattaa.
Joitain perusprinsiippejä designiin, var så god:
Joitain perusprinsiippejä designiin, var så god:
- Balanssi, tasapaino. Millainen suhde elementeillä on toisiinsa? Symmetrian ja asymmetrian keinoin luodaan jännitteitä webbisivulle ja saadaan vierailija mahdollisesti kiinnostumaan sivusta.
- Rytmi ja toisto. Visuaalinen rytmi luodaan toiston ja variaation avulla. Voidaan luoda joko rauhallisia, stabiileja tiloja (rytmejä) tai nopeita ja eläväisiä - kiihkeitä jopa! - tiloja ja kokemuksia.
- Korostaminen. Mihin katseemme hakeutuu ensimmäisenä webbisivulla? Jos kaikki verkkosivun elementit ovat yhtä suuria tai tärkeitä, mikään asia ei korostu. Tärkeitä asioita voidaan korostaa kokoeroilla, väreillä, muodoilla, teemoilla jne.
- Yhtenäisyys. Harmonian avulla luodaan visuaalisia vinkkejä, joiden avulla kävijä tajuaa, mitkä kokonaisuudet kuuluvat yhteen. Yhtenäiset fonttikoot, -tyylit, värit, muodot ja teemat sitovat verkkosivun yhdeksi kokonaisuudeksi.
- KISS - Keep it simple, stupid!
Lähteet:
The lost principles of design
http://www.fuelyourcreativity.com/the-lost-principles-of-design/
Principles of Design
http://www.websitemagazine.com/content/blogs/posts/pages/principles-of-design.aspx
The Principles of Design
http://www.digital-web.com/articles/principles_of_design/
tiistai 30. elokuuta 2011
Pitäisiköhän ostaa uusi reppu ja penaali?
Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie - jällehen ja taas.
Koulutie alkaa taas - monellakin tapaa. Töissä on uusi lukukausi alkamaisillaan ja turbopäiviä on kakstahtipäivien seassa varsin reippaasti minullakin, vaikka ei tarvitse kurssinpyöritysrumbaan ryhtyäkään. Kaikenlaisten sekalaisten projektien lisäksi jatkumassa on myös opiskelu verkkotoimittajaksi: viime viikolla ilmoittauduin syksyn ensimmäiselle kurssille ja tänään kurssimme työtila avautui Mittuniversitetin WebCT:ssä.
Syksyn ensimmäinen kurssi on nimeltään "Webbdesign för webbredaktörer". Tavoitteena tällä pääosin teoreettisella kurssilla on hankkia taitoja nettisivuston ideoimiseen, rakentamiseen ja toimintoihin. Pääpaino on ylläpidon kannalta nimenomaan sivuston ulkoasussa, rakenteessa ja navigaatiovalinnoissa sekä tietenkin yleisemmin käytettävyydessä.
Feikkisivun kimppuun kirjallisuuden kautta
WebCT:ssä kurssi alkoi opettajan tekemällä aloitusvideolla, jossa hän selvitti kurssin peruskäsitteet ja selvitti tehtävien taustoja. Kurssitehtävinä on jo perinteiseksi käyneen wiki-tehtävän lisäksi wireframe- ja mockup-mallien luominen oman case-yrityksen/-organisaation sivusta.
Kävin jo haalimassa työnantajan kirjastosta kurssikirjallisuutta ja tämänkin kurssin kirjoista toinen löytyi hyllystä - suomennettuna tosin, mutta ei kerrota sitä ruotsalaisille. Materiaalina kurssilla käytetään siis opuksia nimeltä Don't make me think (Steve Krug, 2005) ja Tillgängliga webbplatser i praktiken (Helena Englund & Maria Sundin, 2008). Opettajan tekemän materiaalin lisäksi suositellaan luettavaksi myös Jakob Nielseniä (tietysti!).
"No mites aiot pärjätä?"
Etukäteen ajateltuna kurssi tulee olemaan helppoa kuin kävelyhumppa, sillä olenhan puljannut nettisivujen ja editoreitten kanssa jo muinaisella 1990-luvulla (*ironialippu*). Toisaalta tällä kurssilla ei nyt tarvitse luoda mitään toimivaa sivustoa vaan skissi, malli, joten ihan mielenkiinnolla lähden hakemaan uutta näkökulmaa verkkosivujen suunnitteluun.
Koulutie alkaa taas - monellakin tapaa. Töissä on uusi lukukausi alkamaisillaan ja turbopäiviä on kakstahtipäivien seassa varsin reippaasti minullakin, vaikka ei tarvitse kurssinpyöritysrumbaan ryhtyäkään. Kaikenlaisten sekalaisten projektien lisäksi jatkumassa on myös opiskelu verkkotoimittajaksi: viime viikolla ilmoittauduin syksyn ensimmäiselle kurssille ja tänään kurssimme työtila avautui Mittuniversitetin WebCT:ssä.
Syksyn ensimmäinen kurssi on nimeltään "Webbdesign för webbredaktörer". Tavoitteena tällä pääosin teoreettisella kurssilla on hankkia taitoja nettisivuston ideoimiseen, rakentamiseen ja toimintoihin. Pääpaino on ylläpidon kannalta nimenomaan sivuston ulkoasussa, rakenteessa ja navigaatiovalinnoissa sekä tietenkin yleisemmin käytettävyydessä.
Feikkisivun kimppuun kirjallisuuden kautta
WebCT:ssä kurssi alkoi opettajan tekemällä aloitusvideolla, jossa hän selvitti kurssin peruskäsitteet ja selvitti tehtävien taustoja. Kurssitehtävinä on jo perinteiseksi käyneen wiki-tehtävän lisäksi wireframe- ja mockup-mallien luominen oman case-yrityksen/-organisaation sivusta.
Kävin jo haalimassa työnantajan kirjastosta kurssikirjallisuutta ja tämänkin kurssin kirjoista toinen löytyi hyllystä - suomennettuna tosin, mutta ei kerrota sitä ruotsalaisille. Materiaalina kurssilla käytetään siis opuksia nimeltä Don't make me think (Steve Krug, 2005) ja Tillgängliga webbplatser i praktiken (Helena Englund & Maria Sundin, 2008). Opettajan tekemän materiaalin lisäksi suositellaan luettavaksi myös Jakob Nielseniä (tietysti!).
"No mites aiot pärjätä?"
Etukäteen ajateltuna kurssi tulee olemaan helppoa kuin kävelyhumppa, sillä olenhan puljannut nettisivujen ja editoreitten kanssa jo muinaisella 1990-luvulla (*ironialippu*). Toisaalta tällä kurssilla ei nyt tarvitse luoda mitään toimivaa sivustoa vaan skissi, malli, joten ihan mielenkiinnolla lähden hakemaan uutta näkökulmaa verkkosivujen suunnitteluun.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Opintopolku puolimatkassa
Opintokokonaisuuden osat
Kun tarkastelee todistusta, huomaa, että tänä keväänä suorittamani kurssit ovat kahden eri ainealan järjestämiä: journalistiikan (journalistik) sekä media- ja viestintätieteiden (avdelning för medie och kommunikationsvetenskap). Järjestävä vastuutaho on kuitenkin IT-instituutti (Institutionen för informationsteknologi och medier). Paketti siis koostuu eri instanssien vetämistä opintojaksoista, joista kukin on 3 op:tä. Kurssipaketilla on yksi yhteyshenkilö, joka on jokaisella kurssilla opettajana. Yhteysopettajalla on kuitenkin kursseilla apunaan järjestävien tahojen opettajia tai ulkopuolisia asiantuntijoita.
Kurssit
Käymäni kurssit muodostavat siis vuoden aikana kokonaisuuden, jonka sisällöt vaihtelevat verkkostrategioista sisällöntuottamiseen ja myöhemmin syksyllä myös hieman tekniikkaan ja lopulta "näyttökokeeseen" eli projektityöhön. Tänä keväänä kävin siis nämä kurssit (hp = högskolepoäng):
- Internetsmöjligheter 3 hp
- Strategisk webb 3 hp
- Sociala medier 3 hp
- Lag och rätt på Internet 3 hp
- Skriva för webben 3 hp
- Webbdesign för webbredaktörer 3 hp
- Webbpublicering 3 hp
- Producera för webben 3 hp
- Projektledning strategisk webb 6 hp.
Kurssipaketin etenemisestä tiedottaminen on siis ollut yhteysopettajan varassa. Aina kurssin päätteeksi oppimisalustalle on laitettu tietoa seuraavan kurssin vaatimuksista, käytänteistä, aikatauluista ja kurssikirjallisuudesta. Koko paketin etenemistä on voinut myös seurata yliopiston ilmoittautumisjärjestelmästä.
Periaatteessa ja miksei käytännössäkin tämä systeemi on toiminut ihan hyvin. Toki opintopolku voisi aina olla jotenkin visuaalisempi... Terv. nimim. "Kuva ois kiva"
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Kesä - sommar!
Kiri, kiri!
Kesä tuli ja kasassa on nyt 15 opintopistettä. Elokuussa kurssipaketin suorittaminen jatkuu jälleen ja edessä on toiset 15 opintopistettä sekä tammikuinen kontaktiviikonloppu Sundsvallissa. Huomioita matkan varrelta:
1) Webbredaktör är poppis!
- siis ainakin Ruotsissa. Esim. Twitterissä pyöriessä tuntuu siltä, että todella moni ilmoittautuu alan tekijäksi tai toimijaksi ja kun seuraa vapaita media-alan työpaikkoja Ruotsissa, haetaan verkkotoimittajia tai sisällöntuottajia moneen paikkaan. Täällä Suomessa en ole vielä törmännyt aivan hypersuperisti moisiin ilmoituksiin. Onko "verkkotoimittaja" edes hyvä sana kuvaamaan tuota ammattikuntaa? Miten kääntää termit "webbredaktör" tai "kommunikatör" kuvaavasti?
2) Att studera på nätet är krävande - och givande.
Kliseisesti totean, että vaativaa mutta antoisaa on ollut tämä kevät - osin tietysti myös uusien työkuvioiden takia. Tämän kokemuksen perusteella (ja myös suoritettujen opintopisteiden valossa) voin kuitenkin sanoa, että verkossa opiskeleminen sopii minulle. Arvosanat eivät ole olleet tässä projektissa pääasia, mutta iloista on ollut myös huomata, että olen onnistunut yksittäisten tehtävien tasolla napsimaan aivan parhaimpiakin arvosanoja. Vaikka ruotsin kielessä piehtaroinkin, jännitti "vieraalla" kielellä opiskelu kuitenkin hieman.
3) Har jag lärt mig någonting nytt?
Osin lähdin tähän projektiin kartoittaakseni ruotsalaisten etäopetustekniikoita ja -tyylejä, ja niistä olen jotain oppinutkin. Voin myös tyytyväisenä sanoa, että olen oppinut jotain verkkosisältöjen tuottamisestakin. Hyödyllisimmät tänä keväänä opiskelemani kurssit ovat ehdottomasti "Strategisk webb" sekä "Skriva för webben".
Kevään viimeisten opintotehtävien kanssa tuli melkeinpä klassisesti hieman kiire, kun työt painoivat päälle ennen lomaa. Viimeisten kirjoitustehtävien deadlinet olivat niin lähekkäin, että autolomalle lähtiessä piti ottaa läppäri mukaan ja kirjoitella viimeinen tehtävä valmiiksi laivalla Travemündeen. Ilmeisesti merituuli virkisti aivoja niin sopivasti, että viimeinen tehtävä meni nappiin: täydet pisteet ja arvosana A. Jee, tapu-tapu!
Kesä tuli ja kasassa on nyt 15 opintopistettä. Elokuussa kurssipaketin suorittaminen jatkuu jälleen ja edessä on toiset 15 opintopistettä sekä tammikuinen kontaktiviikonloppu Sundsvallissa. Huomioita matkan varrelta:
1) Webbredaktör är poppis!
- siis ainakin Ruotsissa. Esim. Twitterissä pyöriessä tuntuu siltä, että todella moni ilmoittautuu alan tekijäksi tai toimijaksi ja kun seuraa vapaita media-alan työpaikkoja Ruotsissa, haetaan verkkotoimittajia tai sisällöntuottajia moneen paikkaan. Täällä Suomessa en ole vielä törmännyt aivan hypersuperisti moisiin ilmoituksiin. Onko "verkkotoimittaja" edes hyvä sana kuvaamaan tuota ammattikuntaa? Miten kääntää termit "webbredaktör" tai "kommunikatör" kuvaavasti?
2) Att studera på nätet är krävande - och givande.
Kliseisesti totean, että vaativaa mutta antoisaa on ollut tämä kevät - osin tietysti myös uusien työkuvioiden takia. Tämän kokemuksen perusteella (ja myös suoritettujen opintopisteiden valossa) voin kuitenkin sanoa, että verkossa opiskeleminen sopii minulle. Arvosanat eivät ole olleet tässä projektissa pääasia, mutta iloista on ollut myös huomata, että olen onnistunut yksittäisten tehtävien tasolla napsimaan aivan parhaimpiakin arvosanoja. Vaikka ruotsin kielessä piehtaroinkin, jännitti "vieraalla" kielellä opiskelu kuitenkin hieman.
3) Har jag lärt mig någonting nytt?
Osin lähdin tähän projektiin kartoittaakseni ruotsalaisten etäopetustekniikoita ja -tyylejä, ja niistä olen jotain oppinutkin. Voin myös tyytyväisenä sanoa, että olen oppinut jotain verkkosisältöjen tuottamisestakin. Hyödyllisimmät tänä keväänä opiskelemani kurssit ovat ehdottomasti "Strategisk webb" sekä "Skriva för webben".
Kevään viimeisten opintotehtävien kanssa tuli melkeinpä klassisesti hieman kiire, kun työt painoivat päälle ennen lomaa. Viimeisten kirjoitustehtävien deadlinet olivat niin lähekkäin, että autolomalle lähtiessä piti ottaa läppäri mukaan ja kirjoitella viimeinen tehtävä valmiiksi laivalla Travemündeen. Ilmeisesti merituuli virkisti aivoja niin sopivasti, että viimeinen tehtävä meni nappiin: täydet pisteet ja arvosana A. Jee, tapu-tapu!
perjantai 27. toukokuuta 2011
Videot opetuksessa. Taas kerran.
Opiskelemassani kurssipaketissa on käytetty paljon opetusvideoita. Tässäpä pohdintoja erilaisista opetusvideoista sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta katsottuna.
Videotyyppi 1
Opettaja seisoo kameran edessä, diat vaihtuvat taustalla.
Videotyyppi 2
Diat vaihtuvat, opettajan ääni taustalla selventää sisältöä.
Videotyyppi 3
Asiantuntijan/Opettajan kertova esitys, diat sivuosassa. Jännittävin leikkauksin yritetään kohottaa tunnelmaa.
Videotyyppi 4
Asiantuntijavieraan haastattelu rennosti esim. sohvilla istuen
Videotyyppi 5
Luentotaltiointi pro-kalustolla
Videotyyppi 6
Luentotaltiointi mobiilikalustolla (esim. kännykkä)
Videotyyppi 7
Verkkoluentotaltioinnit esim. Adobe Connectin avulla
Videotyyppi 8
Ohjeistukset
Kaiken kaikkiaan videoista on ollut kovasti hyötyä näissä omissa opinnoissani. Erityisesti olen pitänyt haastatteluvideoista sekä sellaisista videoista, joissa visuaaliset diat on huolella valmisteltu ja opettaja selittää niiden sisällön videon taustalla.
Videotyyppi 1
Opettaja seisoo kameran edessä, diat vaihtuvat taustalla.
- Plussat:
- Opettaja tulee lähelle opiskelijaa ja opiskelijalle tulee tunne, että ihmisiähän tässä ollaan.
- Jos opettaja on hyvä esiintyjä, on videota mukava ja helppo seurata - Miinukset:
- Jos opettaja ei ole luonnollinen esiintyjä, tulee helposti Tesvisio-fiilis
- Jos slaidit eivät ole tarpeeksi mielenkiintoisia tai asia esitetty jouhevasti, opettajan olemus vie päähuomion. - Huomioitavaa:
- Video ei saa missään nimessä olla liian pitkä. Max 5 minuuttia on järkevä pituus.
- Esitysgrafiikkaan on syytä kiinnittää huomiota. Ei ole mitään järkeä, että opettaja lukee ääneen samat asiat, jotka on lueteltu listapallukoiden avulla PowerPoint-esityksessä.
- Opettajan kokovartalovideon säästäisin ehkäpä esittelytarkoituksiin yms. promovideoihin.
Videotyyppi 2
Diat vaihtuvat, opettajan ääni taustalla selventää sisältöä.
- Plussat:
- Opettajan olemus ei vie päähuomiota
- Asia korostuu
- Jos asia on tylsää, voi aina skipata dian ja siirtyä seuraavaan. - Miinukset:
- Jos opettajan ääni tai puhetapa eivät ole luonnollisia, päähuomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin. - Huomioitavaa:
- Video ei saa olla liian pitkä
- Esitysgrafiikkaan on jälleen syytä kiinnittää huomiota.
- Esityksen sisältö kannattaa purkaa auki: mitä milläkin slaidilla on sisältönä? Mikä on videon ydin?
Videotyyppi 3
Asiantuntijan/Opettajan kertova esitys, diat sivuosassa. Jännittävin leikkauksin yritetään kohottaa tunnelmaa.
- Plussat:
- Jos opettaja on hyvä esiintyjä, video on ammattimaisempi kuin keinotekoinen leikitään-uutistenlukijaa-viritys.
- Henkilökohtaisuus on läsnä: opettaja puhuu juuri opiskelijalle.
- Miinukset:
- Liian nopsat siirtymät ja leikkaukset heikentävät huomiointia ja vievät sivupoluille.
- Opettajan maneerit korostuvat. - Huomioitavaa
- Slaidit on syytä pitää näkyvissä tarpeeksi pitkän ajan, jotta kaikenlaiset oppijat pysyvät mukana matkassa.
Videotyyppi 4
Asiantuntijavieraan haastattelu rennosti esim. sohvilla istuen
- Plussat:
- Videosta voi hyvinkin tulla luonnollinen, sillä haastatellessa puhutaan toiselle ihmiselle eikä kameralle
- Jos haastateltava on hyvä esiintyjä ja asia mielenkiintoista, videota jaksaa seurata hyvinkin parikymmentä minuuttia. - Miinukset:
- Jos haastattelija ei pidä haastateltavaa ruodussa, voi aikaa tuhlaantua jaaritteluun. - Huomioitavaa
- Äänen tallennus haastattelutilanteessa voi olla haastavaa: sekä haastattelijan että haastateltavan äänen on syytä kuulua videon katselijalle.
Videotyyppi 5
Luentotaltiointi pro-kalustolla
- Plussat:
- Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä.
- Läsnäolijakin voi palata käsiteltyyn asiaan esim. tenttiä tai oppimistehtävää varten kerratessaan.
- Pro-kalustolla saadaan hyvälaatuista jälkeä aikaan.
- Miinukset:
- Yleensä liian pitkiä seurattavaksi kokonaan.
- Äänen tallentaminen voi joskus olla haastavaa. - Huomioitavaa
- Luentotaltioinnin sisältöä voisi yrittää purkaa jotenkin ilmoittamalla opiskelijoille, missä kohdassa on tärkeitä asioita.
Videotyyppi 6
Luentotaltiointi mobiilikalustolla (esim. kännykkä)
- Plussat:
- Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä.
- Läsnäolijakin voi palata käsiteltyyn asiaan esim. tenttiä tai oppimistehtävää varten kerratessaan.
- Miinukset:
- Laatu voi olla heikkoa sekä äänen että kuvan osalta.
- Yleensä liian pitkiä videoita seurattavaksi kokonaan. - Huomioitavaa
- Miten mobiilimateriaalin jako opiskelijoille tapahtuu?
- Voisiko luennosta tallentaa vain ne tärkeät osaset ja siten pilkkoa sisältöä pienempiin palasiin?
Videotyyppi 7
Verkkoluentotaltioinnit esim. Adobe Connectin avulla
- Plussat:
- Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä
- Materiaalin jakaminen ja esitysten näyttäminen enemmän pääosassa kuin tavallisen luennon tallenteessa.
- Miinukset:
- Opiskelijalle saattaa taltiointia seuratessa tulla tunne, että tahtoisi kommentoida istunnon tapahtumia jotenkin. - Huomioitavaa:
- Voisiko taltioinnille järjestää kommentoinnin esim. oppimisympäristön työtilaan?
Videotyyppi 8
Ohjeistukset
- Plussat:
- Auttavat opiskelijaa esim. työvaiheiden opettelussa tms.
- Miinukset:
- Jos ohjeistusvideolla edetään liian nopeasti, seuraaminen vaikeutuu
- Jos ohjeistusvideo on liian pitkä, katsoja puutuu.
- Huomioitavaa:
- Onko tarpeen liittää kylkeen kirjallista ohjetta?
- Ei saa edetä liian nopeasti.
- Hiiren klikkauksien näkyminen on avuksi.
Kaiken kaikkiaan videoista on ollut kovasti hyötyä näissä omissa opinnoissani. Erityisesti olen pitänyt haastatteluvideoista sekä sellaisista videoista, joissa visuaaliset diat on huolella valmisteltu ja opettaja selittää niiden sisällön videon taustalla.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Hullun ihanaa ja aivan kamalaa!
Heti alkuun se hyvä uutinen: pärjäsin hyvin edellisellä kurssilla. Taputus olkapäälle ja häntä pystyyn, sillä sain arvosanan A oppimistehtävästä, joka käsitteli sosiaalista mediaa. Hyvä, kiva, bra!
Oppimistehtävässä piti ns. teoriaosuudessa kirjallisuuden perusteella määritellä, mitä sosiaalinen media on ja mitkä ovat sen tärkeimmät erityispiirteet. Lisäksi piti käsitellä riskejä, joita organisaatio voi kohdata sosiaalisessa mediassa sekä miten näitä riskejä voi yrittää pienentää.
Oppimistehtävän käytännön case-osuudessa puolestaan piti valita kaksi some-kanavaa, jotka ovat erityisen tärkeitä tarkastelun kohteena olevalle organisaatiolle. Piti myös pohtia, minkälaista verkkoläsnäoloa organisaatiolta näissä kanavissa edellytettäisiin. Case-osiossa mietittiin myös, miten organisaatio voi arvioida ja mitata some-läsnäoloaan.
Ja sitten se huono uutinen: suhtaudun vähän epäilevästi siihen, että onnistuisin ylihuomenna verkkotentissä. Kaksi tuntia tenttiaikaa ja aiheena "Lag och rätt på Internet". Huoh. En oikein ole töiltä ja pääsiäisiltä ja vapuilta ehtinyt lukea kurssikirjoja ja tunnustan, että niissä vilisee aivan liikaa raskaita sanoja pykälistä ja direktiiveistä. Olenkin lukenut suomeksi Opettajan tekijänoikeusopasta (Toikkanen & Oksanen) ja toivon, että saisin edes läpipääsyyn vaadittavat 14 pistettä. Tavoitteet korkealla. Uu-jee.
P.S. Tiesitkö nämä?
PUL = personuppgiftslag
TF = tryckfrihet
YGL = yttrandefrihetsgrundlag
Oppimistehtävässä piti ns. teoriaosuudessa kirjallisuuden perusteella määritellä, mitä sosiaalinen media on ja mitkä ovat sen tärkeimmät erityispiirteet. Lisäksi piti käsitellä riskejä, joita organisaatio voi kohdata sosiaalisessa mediassa sekä miten näitä riskejä voi yrittää pienentää.
Oppimistehtävän käytännön case-osuudessa puolestaan piti valita kaksi some-kanavaa, jotka ovat erityisen tärkeitä tarkastelun kohteena olevalle organisaatiolle. Piti myös pohtia, minkälaista verkkoläsnäoloa organisaatiolta näissä kanavissa edellytettäisiin. Case-osiossa mietittiin myös, miten organisaatio voi arvioida ja mitata some-läsnäoloaan.
Ja sitten se huono uutinen: suhtaudun vähän epäilevästi siihen, että onnistuisin ylihuomenna verkkotentissä. Kaksi tuntia tenttiaikaa ja aiheena "Lag och rätt på Internet". Huoh. En oikein ole töiltä ja pääsiäisiltä ja vapuilta ehtinyt lukea kurssikirjoja ja tunnustan, että niissä vilisee aivan liikaa raskaita sanoja pykälistä ja direktiiveistä. Olenkin lukenut suomeksi Opettajan tekijänoikeusopasta (Toikkanen & Oksanen) ja toivon, että saisin edes läpipääsyyn vaadittavat 14 pistettä. Tavoitteet korkealla. Uu-jee.
P.S. Tiesitkö nämä?
PUL = personuppgiftslag
TF = tryckfrihet
YGL = yttrandefrihetsgrundlag
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Entäs se kieli..?
- Miten sujuu ruotsiksi opiskelu?
No, kiitos kysymästä, pääasiassa ihan hyvin. Olenhan aiheessa kouluttautunut ja kieltä aktiivisesti myös opiskeluissani ja työssäni käyttänyt. Tosin omista aiemmista ruotsinkielisistä opinnoistani on aikaa melkein kymmenen vuotta, mutta toki olen pitänyt kielitaitoani yllä mm. pulikoimalla kanavapaketin tarjonnassa. Bonde söker fru -ruotsi tai Sveriges idol -kieli ei tosin tällä parhaillaan käynnissä olevalla kurssilla ole kovin suureksi avuksi. Nyt opiskelen nimittäin tekijänoikeuspykäliä ja muita lakiasioita Internetin syövereihin liittyen. Lakikieli on hankalaa jo omalla äidinkielelläkin, joten arvata saattaa, että hieman pyyhiskelin otsalohkoani, kun sain kurssikirjan käsiini.
Tästä käynnissä olevasta kurssista aion kuitenkin selvitä kunnialla, sillä samat direktiivit ohjaavat meitä Suomessakin ja onneksi lakimme ovat muutenkin niin samankaltaisia lukuunottamatta Vanhas-casen tapaista julkkissuojaa (- mikä muuten on Ruotsiinkin tulossa piakkoin). Piti vain oikein luentotallennetta seuratessani tehdä sanalista itselleni vaikeista termeistä. Huh, aivan kuin koulussa!
Aiemmilla kursseilla muut opiskelijat valittivat FB-tukiryhmässä englanninkielisten opusten vaikeutta, mutta itselleni on ollut vain mukavaa vaihtelua lukea ruotsinkielisten kurssikirjojen sijaan jotain myös englanniksi.
Seuraavalla kurssilla vaikeuskerroin kasvaa hieman: yksi kurssikirjoista on 250-sivuinen teos norjaksi! Akkurat, norjaksi! Kielitiedettä opiskellut nokkelapää huomauttaa tietenkin heti, että käytännössähän ruotsi ja norja ovat sama kieli, mutta ennustan kyllä hieman hankaluuksia. Tekstiä ja tietoahan pitäisi vielä oppimistehtävässäkin menestyksekkäästi hyödyntää.
Muuten on tietty vain iloinen asia, että yhteispohjoismainen opiskelu on tässä tapauksessa todellakin yhteispohjoismaista. Miettikääpä itse: suomalainen suomenkielinen entinen ruotsinopettaja opiskelee ruotsalaiseen yliopistoon ja tenttii norjankielistä opusta kurssiansa varten. Huisaa!
Taidanpa kuitenkin ehdottaa opettajalle, voisimmeko ottaa kurssikirjallisuudeksi myös jotain suomenkielistäkin... Onko hyviä ehdotuksia esim. verkkokirjoittamisesta?
No, kiitos kysymästä, pääasiassa ihan hyvin. Olenhan aiheessa kouluttautunut ja kieltä aktiivisesti myös opiskeluissani ja työssäni käyttänyt. Tosin omista aiemmista ruotsinkielisistä opinnoistani on aikaa melkein kymmenen vuotta, mutta toki olen pitänyt kielitaitoani yllä mm. pulikoimalla kanavapaketin tarjonnassa. Bonde söker fru -ruotsi tai Sveriges idol -kieli ei tosin tällä parhaillaan käynnissä olevalla kurssilla ole kovin suureksi avuksi. Nyt opiskelen nimittäin tekijänoikeuspykäliä ja muita lakiasioita Internetin syövereihin liittyen. Lakikieli on hankalaa jo omalla äidinkielelläkin, joten arvata saattaa, että hieman pyyhiskelin otsalohkoani, kun sain kurssikirjan käsiini.
Tästä käynnissä olevasta kurssista aion kuitenkin selvitä kunnialla, sillä samat direktiivit ohjaavat meitä Suomessakin ja onneksi lakimme ovat muutenkin niin samankaltaisia lukuunottamatta Vanhas-casen tapaista julkkissuojaa (- mikä muuten on Ruotsiinkin tulossa piakkoin). Piti vain oikein luentotallennetta seuratessani tehdä sanalista itselleni vaikeista termeistä. Huh, aivan kuin koulussa!
Aiemmilla kursseilla muut opiskelijat valittivat FB-tukiryhmässä englanninkielisten opusten vaikeutta, mutta itselleni on ollut vain mukavaa vaihtelua lukea ruotsinkielisten kurssikirjojen sijaan jotain myös englanniksi.
Seuraavalla kurssilla vaikeuskerroin kasvaa hieman: yksi kurssikirjoista on 250-sivuinen teos norjaksi! Akkurat, norjaksi! Kielitiedettä opiskellut nokkelapää huomauttaa tietenkin heti, että käytännössähän ruotsi ja norja ovat sama kieli, mutta ennustan kyllä hieman hankaluuksia. Tekstiä ja tietoahan pitäisi vielä oppimistehtävässäkin menestyksekkäästi hyödyntää.
Muuten on tietty vain iloinen asia, että yhteispohjoismainen opiskelu on tässä tapauksessa todellakin yhteispohjoismaista. Miettikääpä itse: suomalainen suomenkielinen entinen ruotsinopettaja opiskelee ruotsalaiseen yliopistoon ja tenttii norjankielistä opusta kurssiansa varten. Huisaa!
Taidanpa kuitenkin ehdottaa opettajalle, voisimmeko ottaa kurssikirjallisuudeksi myös jotain suomenkielistäkin... Onko hyviä ehdotuksia esim. verkkokirjoittamisesta?
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Verkkotentti - vai tentti verkossa?
Verkko-opintojakson sisältönä on tämä ja tämä ja tuo ja vielä tuo asia. Paljon asioita siis. Opettaja miettii, miten saa tiristettyä sen tiedon esille, onko opiskelija oppinut nämä asiat vai ei. Opettaja päättää siis pitää tentin. Onko verkkotentin suunnittelussa huomioitava joitain erityisiä seikkoja? Juu, varmaankin:
1) Mieti, onko perinteinen tentti ensinnäkään sopivin vaihtoehto oppimisen "kontrolloimiseksi" verkko-opintojaksolla: voisiko jokin muu tuotos paljastaa oppimisen vähintään yhtä tehokkaasti ellei jopa paremminkin? Vai näyttääkö jatkuva arviointi jo osaamisen tason niin selkeästi, että mitään erityistä tenttiä ei edes tarvittaisi? Jos muut opintojaksosi tehtävät tukevat omaehtoista opiskelua, aikaansaako perinteinen tenttimuoto opiskelijalle vain viime hetken paniikin ja bulimiaoppimistuskan?
2) Jos nyt lähdet verkkotenttiä kuitenkin muodostamaan, mieti, miten ja millaisia asioita haluat testata. Onko kyse massaluentosarjan nippelitietoudesta, jota voisi helposti testata monivalintakysymyksillä vai haluatko, että opiskelijasi kirjailevat kattavia ja syväluotaavia vastauksia esseemuotoisesti?
3) Jos päädyt monivalintakysymyksiin, ota selville, miten voit hyödyntää oppimisalustan harjoitustyökaluja. Esim. Optiman harjoitustyökalulla saa muodostettua kysymyspankin, josta arvotaan eri kysymykset tenttijöille. Tehtävälle voidaan asettaa aikaraja tai muita rajoituksia, esim. osallistumiskertojen määrälle.
4) Rakenna verkkotentti selkeästi eteneväksi. Ohjeista opiskelijoita tarvittaessa kaikissa vaiheissa esim. selainikkunoiden avautumisessa ja sulkeutumisessa. Ota huomioon, miten selainikkunat avautuvat eri selaimissa ja tarvitseeko opiskelijan sallia pop-up-ikkunoita.
5) Jos tenttisi koostuu useista erilaisista tehtävistä tai tehtävätyypeistä, pilko ne eri osasiin - tee siis kokonaisuudesta vähän helpommin pureskeltava opiskelijalle. Aikuisopiskelijat etenkin jännittävät verkkotenttejä monesti. Pieni hengähdystauko tehtävien välillä voi olla tarpeen.
6) Jos mahdollista, tee mielellään testitentti tai muutama testikysymys, jotta opiskelijasikin pääsevät opintojakson kuluessa testaamaan, miten verkkotentti toimii. Testauta tenttisi myös jollakin puolueettomalla taholla.
7) Infoa opiskelijoita hyvissä ajoin verkkotenttisi aikataulusta. Vaikka kyseessä onkin joustava suorittamistapa, voi olla hankala saada kaikkia kurssilaisia tiettynä ajankohtana koneen äärelle - mikäli olet tenttisi sellaiseksi suunnitellut.
8) Mieti aikataulu vielä uudelleen: verkkokurssilaiset opiskelevat ja/tai käyvät töissä. Aseta tentillesi sellainen aika, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan, esim. klo 12-20. Tuolla aikavälillä luulisi jo melko monen ehtivän mukaan tenttiin. Toki voit antaa tenttisi olla avoinna vaikka koko viikon ajan. Yhdellä kurssilla jouduin itse tehdä niin, että tentti oli avoinna kahden eri viikon puolella, kun opiskelijat sattumoisin lomailivat ristiin rastiin sillä sun tällä viikolla.
9) Selvitä, miten saat tulokset kerättyä järkevästi ja nopsasti yhteen tiedostoon arvioimisen nopeuttamiseksi. Mieti myös, millaista palautetta opiskelijat tentistä saavat. Näytetäänkö esim. pistemäärä automaattisesti tentin tekemisen jälkeen?
10) Mieti uusintakäytänteet valmiiksi ja tiedota opiskelijoita niistä.
P.S. Omissa opinnoissani on käynnissä olevalla tekijänoikeuskurssilla verkkotentti muutaman viikon päästä. Jännittää jo vähän. Sittenpä on enemmän kerrottavaa opiskelijan näkökulmasta verkkotenttiin.
1) Mieti, onko perinteinen tentti ensinnäkään sopivin vaihtoehto oppimisen "kontrolloimiseksi" verkko-opintojaksolla: voisiko jokin muu tuotos paljastaa oppimisen vähintään yhtä tehokkaasti ellei jopa paremminkin? Vai näyttääkö jatkuva arviointi jo osaamisen tason niin selkeästi, että mitään erityistä tenttiä ei edes tarvittaisi? Jos muut opintojaksosi tehtävät tukevat omaehtoista opiskelua, aikaansaako perinteinen tenttimuoto opiskelijalle vain viime hetken paniikin ja bulimiaoppimistuskan?
2) Jos nyt lähdet verkkotenttiä kuitenkin muodostamaan, mieti, miten ja millaisia asioita haluat testata. Onko kyse massaluentosarjan nippelitietoudesta, jota voisi helposti testata monivalintakysymyksillä vai haluatko, että opiskelijasi kirjailevat kattavia ja syväluotaavia vastauksia esseemuotoisesti?
3) Jos päädyt monivalintakysymyksiin, ota selville, miten voit hyödyntää oppimisalustan harjoitustyökaluja. Esim. Optiman harjoitustyökalulla saa muodostettua kysymyspankin, josta arvotaan eri kysymykset tenttijöille. Tehtävälle voidaan asettaa aikaraja tai muita rajoituksia, esim. osallistumiskertojen määrälle.
4) Rakenna verkkotentti selkeästi eteneväksi. Ohjeista opiskelijoita tarvittaessa kaikissa vaiheissa esim. selainikkunoiden avautumisessa ja sulkeutumisessa. Ota huomioon, miten selainikkunat avautuvat eri selaimissa ja tarvitseeko opiskelijan sallia pop-up-ikkunoita.
5) Jos tenttisi koostuu useista erilaisista tehtävistä tai tehtävätyypeistä, pilko ne eri osasiin - tee siis kokonaisuudesta vähän helpommin pureskeltava opiskelijalle. Aikuisopiskelijat etenkin jännittävät verkkotenttejä monesti. Pieni hengähdystauko tehtävien välillä voi olla tarpeen.
6) Jos mahdollista, tee mielellään testitentti tai muutama testikysymys, jotta opiskelijasikin pääsevät opintojakson kuluessa testaamaan, miten verkkotentti toimii. Testauta tenttisi myös jollakin puolueettomalla taholla.
7) Infoa opiskelijoita hyvissä ajoin verkkotenttisi aikataulusta. Vaikka kyseessä onkin joustava suorittamistapa, voi olla hankala saada kaikkia kurssilaisia tiettynä ajankohtana koneen äärelle - mikäli olet tenttisi sellaiseksi suunnitellut.
8) Mieti aikataulu vielä uudelleen: verkkokurssilaiset opiskelevat ja/tai käyvät töissä. Aseta tentillesi sellainen aika, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan, esim. klo 12-20. Tuolla aikavälillä luulisi jo melko monen ehtivän mukaan tenttiin. Toki voit antaa tenttisi olla avoinna vaikka koko viikon ajan. Yhdellä kurssilla jouduin itse tehdä niin, että tentti oli avoinna kahden eri viikon puolella, kun opiskelijat sattumoisin lomailivat ristiin rastiin sillä sun tällä viikolla.
9) Selvitä, miten saat tulokset kerättyä järkevästi ja nopsasti yhteen tiedostoon arvioimisen nopeuttamiseksi. Mieti myös, millaista palautetta opiskelijat tentistä saavat. Näytetäänkö esim. pistemäärä automaattisesti tentin tekemisen jälkeen?
10) Mieti uusintakäytänteet valmiiksi ja tiedota opiskelijoita niistä.
P.S. Omissa opinnoissani on käynnissä olevalla tekijänoikeuskurssilla verkkotentti muutaman viikon päästä. Jännittää jo vähän. Sittenpä on enemmän kerrottavaa opiskelijan näkökulmasta verkkotenttiin.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
I need my deadline!
Eilen tuli taas todistettua, että muhkeimmat timantit syntyvät paineessa. Perinteinen sunnuntai-illan rykäisy tuotti siis kotitenttitehtävän sosiaalisesta mediasta. Ja olipahan puristus!
Yritin tällä kertaa tutkailla hyvin tarkkaan tehtävänantoa, jotta en huomaisi kirjoittaneeni neljää viittä sivua asian vierestä. Olin vielä eilen illalla melko tyytyväinen tuotokseeni ja taputtelin itseäni olalle maireasti hymyillen ja aivotoimintaa jäähdytellen. Äsken kuitenkin tarkistin kurssin keskustelupalstan ja hittohemmetti: siellähän oli kommenttia jos jonkinlaista mm. sivumäärää koskien. Tarkat ruotsalaisaikuisopiskelijat olivat varmistelleet opettajalta kaikki yksityiskohdat ja totesin vastausten perusteella, että oma tuotokseni ei nyt ehkä sitten täytä ruotsalaisia standardeja.
Nuo ruotsalaiset standardit ovat välillä tuntuneet kurssien kuluessa hieman mystisiltä. Kotitentit ovat muuten jep ja okej joustavuutensa ansiosta, mutta tulee tunne, että itsenäistä ajattelua rajoitetaan. Kaikki analyysit ja pohdinnat täytyy sitoa lähdekirjallisuuteen niin tiiviisti, että pohtii väkisinkin, voiko olla mahdollista viitata liikaa.
Yksityiskohtien varmistaminen ja sisällön nylkyttäminen opettajien omien standardien mukaisiksi kertoo tietenkin siitä, että palaute kurssipaketin osioissa on hyvin kontrolloivaa edelleenkin. Aikuisopiskelija tuskailee rajallisen sivumääräpyynnön kanssa, kun tuntuu siltä, että koko lähdekirjallisuus pitäisi tiivistää mukaan tekstiin. Ja kontrolloivaan palautteenantoon kuuluu tietenkin, että liiallisesta sivumäärästä tulee pistevähennyksiä. Ei se laatu vaan se määrä!
- Noh, tokaisi hän. Tehtävä on palautettu eikä enää parane murehtia. Seuraava kurssi ja sen deadlinet lurkkivat jo nurkan takana.
Yritin tällä kertaa tutkailla hyvin tarkkaan tehtävänantoa, jotta en huomaisi kirjoittaneeni neljää viittä sivua asian vierestä. Olin vielä eilen illalla melko tyytyväinen tuotokseeni ja taputtelin itseäni olalle maireasti hymyillen ja aivotoimintaa jäähdytellen. Äsken kuitenkin tarkistin kurssin keskustelupalstan ja hittohemmetti: siellähän oli kommenttia jos jonkinlaista mm. sivumäärää koskien. Tarkat ruotsalaisaikuisopiskelijat olivat varmistelleet opettajalta kaikki yksityiskohdat ja totesin vastausten perusteella, että oma tuotokseni ei nyt ehkä sitten täytä ruotsalaisia standardeja.
Nuo ruotsalaiset standardit ovat välillä tuntuneet kurssien kuluessa hieman mystisiltä. Kotitentit ovat muuten jep ja okej joustavuutensa ansiosta, mutta tulee tunne, että itsenäistä ajattelua rajoitetaan. Kaikki analyysit ja pohdinnat täytyy sitoa lähdekirjallisuuteen niin tiiviisti, että pohtii väkisinkin, voiko olla mahdollista viitata liikaa.
Yksityiskohtien varmistaminen ja sisällön nylkyttäminen opettajien omien standardien mukaisiksi kertoo tietenkin siitä, että palaute kurssipaketin osioissa on hyvin kontrolloivaa edelleenkin. Aikuisopiskelija tuskailee rajallisen sivumääräpyynnön kanssa, kun tuntuu siltä, että koko lähdekirjallisuus pitäisi tiivistää mukaan tekstiin. Ja kontrolloivaan palautteenantoon kuuluu tietenkin, että liiallisesta sivumäärästä tulee pistevähennyksiä. Ei se laatu vaan se määrä!
- Noh, tokaisi hän. Tehtävä on palautettu eikä enää parane murehtia. Seuraava kurssi ja sen deadlinet lurkkivat jo nurkan takana.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Digitaalinen strategia ja sosiaalinen intra
Käynnissä oleva kurssi on nimeltään "Sociala medier" ja laajimpana oppimistehtävänä on pohtia sosiaalisen median strategiaa case-yritykselle. Huomaan olevani haastavassa tilanteessa: voisin lörpötellä ja pohdiskella syvemmin omien kokemusteni pohjalta ja syväluodata lukemiani tweettejä ja blogipostauksia aiheesta vaikka hurumycket, mutta nyt tekstini pitäisi tietysti liittää kurssikirjallisuuteen, jotta voidaan todistetusti osoittaa oppimista tapahtuneen. Kyseessä taitaa olla tyypillinen aikuisopiskelijan dilemma: tietoa voisi olla kokemuksen kautta syvemminkin ammennettavana, mutta tuntuu siltä, että kurssin raamit rajoittavat.
Tai sitten olen vain laiska opiskelemaan näin kevätsunnuntaina, kun deadlineen on vielä viikko aikaa.
Niin siitä strategiasta...
Juuri äsken kuitenkin kurssiin liittyen kuuntelin/katselin/seurasin luentotallenteen, jossa vastuuopettajamme Kicki Strandh luennoitsi sosiaalisen median strategiasta ja sosiaalisesta intranetistä. Sen sijaan, että yritykset ajattelisivat vain palikka kerrallaan strategioita verkkosivustolle ja erikseen some-palveluille, pitäisi ajatella kokonaisvaltaisemmin digitaalista strategiaa: keihin yritys haluaa vaikuttaa sivustollaan, some-läsnäolollaan ja mobiilipalveluillaan? Myös viestin sisällön täytyy merkitä jotain seuraajille ja kävijöille. Liian monet yritykset sortuvat siloiteltuihin viesteihin, joiden takaa yksilön ääni ei kuulu. Kuka twiittaa yrityksen puolesta? Mitkä kanavat yritys valitsee läsnäolollensa?
Luennon mielenkiintoisin osuus käsitteli sosiaalista intranettiä. Enterprise 2.0 -mallissa jokaisella työntekijätasolla pystytään vaikuttamaan intranetissä: esiintyy sekä top-down-, bottom-up- ja vielä ristikkäin-rinnakkain-viestintää, tietojen ja taitojen jakamista ja yhteistyötä. MIT:ssä on tutkittu sosiaalista intraa ja todettu, että ne työntekijät, joilla on laajimmat digiverkostot, ovat 7 % tuottavampia kuin kollegansa. Tuottavuus! Tehokkuus! (Ah, autuutta. Niinkö?)
Mitä ihmiset Strandhin mukaan haluavat sosiaaliselta intranetiltä ja mitkä työvälineet heidän tarpeisiinsa vastaisivat? Alla tiivistelmä:
Uudelle työntekijälle voisi olla kullanarvoinen esim. yhdessä tuotettu wiki, jossa kokeneemmat kollegat ovat purkavat auki yrityksessä käytettävät lyhenteet. Kannatan! Muistan itse olleeni varsin iloisesti pihalla ensimmäiset työvuoteni T&K-slangista tai AMK-jargonista.
Tai sitten olen vain laiska opiskelemaan näin kevätsunnuntaina, kun deadlineen on vielä viikko aikaa.
Niin siitä strategiasta...
Juuri äsken kuitenkin kurssiin liittyen kuuntelin/katselin/seurasin luentotallenteen, jossa vastuuopettajamme Kicki Strandh luennoitsi sosiaalisen median strategiasta ja sosiaalisesta intranetistä. Sen sijaan, että yritykset ajattelisivat vain palikka kerrallaan strategioita verkkosivustolle ja erikseen some-palveluille, pitäisi ajatella kokonaisvaltaisemmin digitaalista strategiaa: keihin yritys haluaa vaikuttaa sivustollaan, some-läsnäolollaan ja mobiilipalveluillaan? Myös viestin sisällön täytyy merkitä jotain seuraajille ja kävijöille. Liian monet yritykset sortuvat siloiteltuihin viesteihin, joiden takaa yksilön ääni ei kuulu. Kuka twiittaa yrityksen puolesta? Mitkä kanavat yritys valitsee läsnäolollensa?
Luennon mielenkiintoisin osuus käsitteli sosiaalista intranettiä. Enterprise 2.0 -mallissa jokaisella työntekijätasolla pystytään vaikuttamaan intranetissä: esiintyy sekä top-down-, bottom-up- ja vielä ristikkäin-rinnakkain-viestintää, tietojen ja taitojen jakamista ja yhteistyötä. MIT:ssä on tutkittu sosiaalista intraa ja todettu, että ne työntekijät, joilla on laajimmat digiverkostot, ovat 7 % tuottavampia kuin kollegansa. Tuottavuus! Tehokkuus! (Ah, autuutta. Niinkö?)
Mitä ihmiset Strandhin mukaan haluavat sosiaaliselta intranetiltä ja mitkä työvälineet heidän tarpeisiinsa vastaisivat? Alla tiivistelmä:
Löytää tietoa/taitoa | Tehdä yhteistyötä | Viestiä | Olla yhteydessä |
- sosiaaliset kirjanmerkit / sosiaaliset haut - medialiitteiden jakaminen | - yhteistyöalustat - wikit - blogit | - chat - virtuaalikokoukset - foorumit | - kontaktikanava - verkostot - sosiaalinen läsnäolo |
Uudelle työntekijälle voisi olla kullanarvoinen esim. yhdessä tuotettu wiki, jossa kokeneemmat kollegat ovat purkavat auki yrityksessä käytettävät lyhenteet. Kannatan! Muistan itse olleeni varsin iloisesti pihalla ensimmäiset työvuoteni T&K-slangista tai AMK-jargonista.
torstai 24. maaliskuuta 2011
Päivitä materiaalisi!
"Ei kai se opiskelijoita haittaa, että työtilassa on edellisenkin kurssin slaidit. Niin ja sitä edellisenkin."
"Sehän on hyvä vain, että on ylimääräistä matskua tarjolla."
"Muistaakseni tää työtila oli ihan ok, otatanpa siitä kopion, kun kurssinkin pitäis alkaa parin päivän päästä jo."
Joo. Ja ei.
On ehdottoman tärkeää, että verkko-opintojakson materiaali on ajantasaista. Erityisen tärkeää on, että aikataulut ja ohjeistukset ovat juuri sille tämän vuotiselle ryhmälle räätälöidyt ja päivitetyt. Tämä kävi ilmi näissä käynnissä olevissa opinnoissa, kun aiemmasta kurssista kopioitu työtila ei ollut ajan tasalla. Jotkut opiskelijat olivat ehtineet ostaa jo väärät kurssikirjat, ennen kuin joku kysyi opettajalta, miksi listoja oli kahdenlaisia. Työtilassa oli vanhentuneita linkkejä, jotka eivät johtaneet mihinkään ja ylimääräistä materiaalia, joka uudessa toteutuksessa olikin karsittu pois. Opintopaketin edetessä epäily herää: ovatko tämänkään yksittäisen kurssin matskut ja linkit kohdillaan?
Materiaalin määrä ja selkeys ovat suorassa suhteessa toisiinsa. Jos vanhat slaidit, videot ja matskut jäävät työtilaan, olisi syytä laittaa ne johonkin erilliseen kansioon tai ainakin nimetä ne selkeästi.
Ja kas! näin saamme opiskelijalle tuoreen opiskelukokemuksen!
"Sehän on hyvä vain, että on ylimääräistä matskua tarjolla."
"Muistaakseni tää työtila oli ihan ok, otatanpa siitä kopion, kun kurssinkin pitäis alkaa parin päivän päästä jo."
Joo. Ja ei.
On ehdottoman tärkeää, että verkko-opintojakson materiaali on ajantasaista. Erityisen tärkeää on, että aikataulut ja ohjeistukset ovat juuri sille tämän vuotiselle ryhmälle räätälöidyt ja päivitetyt. Tämä kävi ilmi näissä käynnissä olevissa opinnoissa, kun aiemmasta kurssista kopioitu työtila ei ollut ajan tasalla. Jotkut opiskelijat olivat ehtineet ostaa jo väärät kurssikirjat, ennen kuin joku kysyi opettajalta, miksi listoja oli kahdenlaisia. Työtilassa oli vanhentuneita linkkejä, jotka eivät johtaneet mihinkään ja ylimääräistä materiaalia, joka uudessa toteutuksessa olikin karsittu pois. Opintopaketin edetessä epäily herää: ovatko tämänkään yksittäisen kurssin matskut ja linkit kohdillaan?
Materiaalin määrä ja selkeys ovat suorassa suhteessa toisiinsa. Jos vanhat slaidit, videot ja matskut jäävät työtilaan, olisi syytä laittaa ne johonkin erilliseen kansioon tai ainakin nimetä ne selkeästi.
Ja kas! näin saamme opiskelijalle tuoreen opiskelukokemuksen!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Yksin, niin yksin. (Mutta jos annat karkin, voin olla kiltisti.)
Olen tässä viime aikoina pyöritellyt pedagogisia termejä ihan vain sisäistä reflektoijaani herätelläkseni - se taisi nukahtaa joskus v. 2001 Villa Ranan Paulaharju-salin takariviin, kun suoritin opettajan pedagogisia opintoja.
Behaviorismiin on törmännyt käytännössä, kun on katsellut, kuinka ystävät kasvattavat lapsiaan ja konstruktivismin ylistyslaulua kuultiin (muistaakseni) juuri niissä opettajaopinnoissa. Mutta niistäkin on toki jo aikaa, joten uutta oppia on tietenkin tullut tilalle ja täydennykseksi vaikkapa esim. konnektivismin muodossa.
Sulautuvan opetuksen seminaarissa Helsingissä 2011 käsiteltiin useassakin esityksessä yhdessä oppimista, tekemistä ja kokemista. Mitkä menetelmät verkko-opettaja valitsee kurssillensa, millaisin menetelmin verkko-opettaja laittaa opiskelijansa tekemään töitä? Yritin selventää asiaa kuvan avulla:
Norjalainen keynote-puhuja Morten Flate Paulsen selvitti esityksessään, että heillä suositaan yksilönä-ryhmässä-mallia - siis verkostoissa tapahtuvaa yhteistyötä, jonka avulla yksilö oppii. Näin opiskelu olisi joustavaa ja oppiminen ei riippuisi (niin paljon) muista ryhmän jäsenistä tai reaaliaikaisesta tekniikasta. Yleisön joukossa kuhistiin hieman: "Mitä? Etteikö kollaboratiivinen opiskelu olisikaan paras menetelmä?" Koettiin ilmeisesti, että norjalaisten malli oli askel taaksepäin. (Yksilöllinen oppiminen --> Kooperatiivinen oppiminen --> Kollaboratiivinen oppiminen)
Mielenkiintoinen oli Sulop-seminaarissa esitelty organisaatioviestinnän kurssi, jossa oppiminen tapahtui akvaariossa:
Kurssin hubina toimi FB-ryhmä ja sinne koottiin keskustelut ja linkit tuotoksiin, jotka oli palautettu ja jaettu esim. Google Docsin avulla. Parikymmenen kurssilaisen lisäksi Fb-ryhmässä oli n. 200 ulkopuolista jäsentä, joita kannustettiin antamaan palautetta opiskelijoille ja osallistumaan keskusteluihin. (Piirtämässäni kuvassa siis asiantuntijat hoveroivat akvaarion yllä ja lähettävät asiantuntijasäteitään akvaarion Fb-ryhmäläisille.) Aika hieno asiantuntijapankki kurssilla!
Näissä käynnissä olevissa opinnoissani on nyt suoritteilla kolme kurssia - kaksi kylläkin on jo loppusuoralla. Kaikki kurssit ovat noudattaneet samaa kaavaa: ensin wikin kirjoittamista (yksin/yksilönä/yhdessä) ja sitten case-tehtävän kirjoittaminen (yksin). Wikiä siis kirjoitettiin (tietty) yksin, mutta koko ryhmän tuotokset ovat (tietty) vapaasti luettavissa ja muokattavissa. Voidaan siis puhua parviälyn hyödyntämisestä. Case-tehtävät on tähän mennessä tehty yksin - vertaisarviointia tosin käytettiin webbistrategiakurssilla.
Voisin kyllä mörköjäyhänä suomalaisena olla samaa mieltä norjalaisten kanssa: yksilönä opiskelu on joustavaa. Ryhmätyöt olivat livenä opiskellessakin aina vähän sellainen puristuspuristus, jossa yksi osaava päätyi ajattelemaan ja joku toinen ahkera kirjoittamaan kaikkien puolesta. Verkossa työskennellessä ryhmätöissä on vielä muutama liikkuva osanen lisää fejs-to-fejs-opiskeluun verrattuna. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon! Ehkä kyse on vain maalaisjärjen käytöstä ja siitä, että osaa kirjoittaa prosessin osaset auki siten, että opiskelijat eivät tunne oloaan hylätyiksi edes verkkoryhmäoppimisessakaan!
P.S. Älkää huoliko, ystävien kanssa puhuttiin jo behaviorismiasiat selviksi. Oltiin samaa mieltä.
P.P.S. Sain ensimmäisestä isosta case-tehtävästäni loppujen lopuksi arvosanan C. Arvosana-asteikko on A-E, F olisi ollut hylätty. Fb-tukiryhmämme viestien perusteella arviointi oli tiukka ja paraskin ruotsalainen oli saanut vain B:n. Olen siis iloinen keskivertoudestani!
Behaviorismiin on törmännyt käytännössä, kun on katsellut, kuinka ystävät kasvattavat lapsiaan ja konstruktivismin ylistyslaulua kuultiin (muistaakseni) juuri niissä opettajaopinnoissa. Mutta niistäkin on toki jo aikaa, joten uutta oppia on tietenkin tullut tilalle ja täydennykseksi vaikkapa esim. konnektivismin muodossa.
Sulautuvan opetuksen seminaarissa Helsingissä 2011 käsiteltiin useassakin esityksessä yhdessä oppimista, tekemistä ja kokemista. Mitkä menetelmät verkko-opettaja valitsee kurssillensa, millaisin menetelmin verkko-opettaja laittaa opiskelijansa tekemään töitä? Yritin selventää asiaa kuvan avulla:
Norjalainen keynote-puhuja Morten Flate Paulsen selvitti esityksessään, että heillä suositaan yksilönä-ryhmässä-mallia - siis verkostoissa tapahtuvaa yhteistyötä, jonka avulla yksilö oppii. Näin opiskelu olisi joustavaa ja oppiminen ei riippuisi (niin paljon) muista ryhmän jäsenistä tai reaaliaikaisesta tekniikasta. Yleisön joukossa kuhistiin hieman: "Mitä? Etteikö kollaboratiivinen opiskelu olisikaan paras menetelmä?" Koettiin ilmeisesti, että norjalaisten malli oli askel taaksepäin. (Yksilöllinen oppiminen --> Kooperatiivinen oppiminen --> Kollaboratiivinen oppiminen)
Mielenkiintoinen oli Sulop-seminaarissa esitelty organisaatioviestinnän kurssi, jossa oppiminen tapahtui akvaariossa:
Näissä käynnissä olevissa opinnoissani on nyt suoritteilla kolme kurssia - kaksi kylläkin on jo loppusuoralla. Kaikki kurssit ovat noudattaneet samaa kaavaa: ensin wikin kirjoittamista (yksin/yksilönä/yhdessä) ja sitten case-tehtävän kirjoittaminen (yksin). Wikiä siis kirjoitettiin (tietty) yksin, mutta koko ryhmän tuotokset ovat (tietty) vapaasti luettavissa ja muokattavissa. Voidaan siis puhua parviälyn hyödyntämisestä. Case-tehtävät on tähän mennessä tehty yksin - vertaisarviointia tosin käytettiin webbistrategiakurssilla.
Voisin kyllä mörköjäyhänä suomalaisena olla samaa mieltä norjalaisten kanssa: yksilönä opiskelu on joustavaa. Ryhmätyöt olivat livenä opiskellessakin aina vähän sellainen puristuspuristus, jossa yksi osaava päätyi ajattelemaan ja joku toinen ahkera kirjoittamaan kaikkien puolesta. Verkossa työskennellessä ryhmätöissä on vielä muutama liikkuva osanen lisää fejs-to-fejs-opiskeluun verrattuna. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon! Ehkä kyse on vain maalaisjärjen käytöstä ja siitä, että osaa kirjoittaa prosessin osaset auki siten, että opiskelijat eivät tunne oloaan hylätyiksi edes verkkoryhmäoppimisessakaan!
P.S. Älkää huoliko, ystävien kanssa puhuttiin jo behaviorismiasiat selviksi. Oltiin samaa mieltä.
P.P.S. Sain ensimmäisestä isosta case-tehtävästäni loppujen lopuksi arvosanan C. Arvosana-asteikko on A-E, F olisi ollut hylätty. Fb-tukiryhmämme viestien perusteella arviointi oli tiukka ja paraskin ruotsalainen oli saanut vain B:n. Olen siis iloinen keskivertoudestani!
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Vertaispalautteesta
Kurssilla oli yhtenä tehtävänä vertaispalautteen antaminen formaalisti ja lähteitä käyttäen. Toisen opiskelijan case-tuotosta piti siis arvioida rakentavasti ja ja arviointi piti linkittää kurssikirjallisuuteen.
Kas tällaisia tuntemuksia kohdehenkilömme kävi läpi:
1) Kauhistuminen. Ai tätä kurssipakettia ei voinutkaan opiskella itsenäisen mörkömäisesti vaan pitikin heittäytyä vuorovaikutukseen jonkun toisen opiskelijan kanssa? Ja vielä jonkun toisen RUOTSALAISEN opiskelijan kanssa? Oh noes!
2) Sisäisen kilvoittelun nostattama hiki: kun case-tehtävän deadline on tuolloin ja vertaisarvioinnin deadline tuolloin, niin silloinhan minun pitää ihan oikeasti saada työni tehtyä, jotta jollakin toisella opiskelijaparalla riittäisi arvioitavaa ja että opettajalle ei nyt vain koituisi lisävaivaa, jos vaikka myöhästyisin ja sitten hänen pitäisi etsiä minulle joku toinen varsinaisesta deadlinesta myöhästynyt vertaisarviointipari. (Jäi vielä kaksi tuntia aikaa deadlineen.)
3) "Aijaa, höh!" Arviointiparit oli heitetty kasaan random-valinnalla ilmeisesti tehtävien saapumisjärjestyksen perusteella. Minulle osui parikseni verovirkailija, typ. *haukottelee ja ihmettelee, missä ne mediaseksikkäät ja coolit ruotsalaiset designerit ja redaktörit piileksivät*
4) Tarmo. (Lue = surffailua Facebookissa ja toimetonta olemista ja sen havainnointia, että parini on näemmä lähettänyt työnsä minulle.)
6) Pakko. No nyt oli aktivoiduttava. Mitäs se pari olikaan kirjoitellut? Missäs ne lähdekirjat olivatkaan? Mikä tämän jutun juoni olikaan? Häh?
7) Ihmetys. Miksi parini oli valinnut eri näkökulman? Olenko ymmärtänyt kurssikirjallisuuden täysin väärin? Miksi parini on kirjoittanut näin pitkästi? Olenko itse jättänyt omasta casestani jonkin tärkeän asian huomioimatta? Miksi? Miksi?!?
8) Onni. Se ruotsalainenkin oli tehnyt kirjoitusvirheitä. Se ruotsalainenkin oli tehnyt lähdeviittauserheitä. Se ruotsalainenkin on inhimillinen. (Sillä aivan varmasti olin omassa case-tehtävässäni kirjoittanut kömpelöä suomalainen-oppii-ruotsia-koulussa-ruotsia.)
7) Jännitti ihan pirusti. Kun nyt en ole kymmeneen vuoteen mitään akateemista ruotsiksi kirjoittanut, niin olikohan omassa arviointitekstissäni nyt sitten kaikki anserit ja denna-detat ja på-vid-förit ja skribenten-granskar-jutut kohdillaan.
8) Turtumus. Huomiointi, että parini on näemmä lähettänyt arviointinsa minulle. Siis sen tekstin, missä hän vertaisarvioi minun tuotostani. Sain sen viikko sitten. En ole vielä uskaltanut avata postia ja lukea sitä.
Tiesittkeö muuten, että vertaisarviointitehtävä (peer review) on ruotsiksi respondentuppgift?
Kas tällaisia tuntemuksia kohdehenkilömme kävi läpi:
1) Kauhistuminen. Ai tätä kurssipakettia ei voinutkaan opiskella itsenäisen mörkömäisesti vaan pitikin heittäytyä vuorovaikutukseen jonkun toisen opiskelijan kanssa? Ja vielä jonkun toisen RUOTSALAISEN opiskelijan kanssa? Oh noes!
2) Sisäisen kilvoittelun nostattama hiki: kun case-tehtävän deadline on tuolloin ja vertaisarvioinnin deadline tuolloin, niin silloinhan minun pitää ihan oikeasti saada työni tehtyä, jotta jollakin toisella opiskelijaparalla riittäisi arvioitavaa ja että opettajalle ei nyt vain koituisi lisävaivaa, jos vaikka myöhästyisin ja sitten hänen pitäisi etsiä minulle joku toinen varsinaisesta deadlinesta myöhästynyt vertaisarviointipari. (Jäi vielä kaksi tuntia aikaa deadlineen.)
3) "Aijaa, höh!" Arviointiparit oli heitetty kasaan random-valinnalla ilmeisesti tehtävien saapumisjärjestyksen perusteella. Minulle osui parikseni verovirkailija, typ. *haukottelee ja ihmettelee, missä ne mediaseksikkäät ja coolit ruotsalaiset designerit ja redaktörit piileksivät*
4) Tarmo. (Lue = surffailua Facebookissa ja toimetonta olemista ja sen havainnointia, että parini on näemmä lähettänyt työnsä minulle.)
6) Pakko. No nyt oli aktivoiduttava. Mitäs se pari olikaan kirjoitellut? Missäs ne lähdekirjat olivatkaan? Mikä tämän jutun juoni olikaan? Häh?
7) Ihmetys. Miksi parini oli valinnut eri näkökulman? Olenko ymmärtänyt kurssikirjallisuuden täysin väärin? Miksi parini on kirjoittanut näin pitkästi? Olenko itse jättänyt omasta casestani jonkin tärkeän asian huomioimatta? Miksi? Miksi?!?
8) Onni. Se ruotsalainenkin oli tehnyt kirjoitusvirheitä. Se ruotsalainenkin oli tehnyt lähdeviittauserheitä. Se ruotsalainenkin on inhimillinen. (Sillä aivan varmasti olin omassa case-tehtävässäni kirjoittanut kömpelöä suomalainen-oppii-ruotsia-koulussa-ruotsia.)
7) Jännitti ihan pirusti. Kun nyt en ole kymmeneen vuoteen mitään akateemista ruotsiksi kirjoittanut, niin olikohan omassa arviointitekstissäni nyt sitten kaikki anserit ja denna-detat ja på-vid-förit ja skribenten-granskar-jutut kohdillaan.
8) Turtumus. Huomiointi, että parini on näemmä lähettänyt arviointinsa minulle. Siis sen tekstin, missä hän vertaisarvioi minun tuotostani. Sain sen viikko sitten. En ole vielä uskaltanut avata postia ja lukea sitä.
Tiesittkeö muuten, että vertaisarviointitehtävä (peer review) on ruotsiksi respondentuppgift?
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Ruotsalainen yhteisöllisyys
... ja onnistuisiko temppu Suomessa?
Kun kurssipaketti lähti käyntiin, kirjoittivat kaikki osallistujat itsestään esittelyn kuvan kera oppimisalustalle. Hej, jag heter...! Jag kommer från...! Jag jobbar som...! hihkuimme me kaikki ja laitoimme mahdollisimman edustavan kuvan näytille itsestämme. Paras puoli ensin. Kuitenkin alku tuntui tahmealta ja muut opiskelijat pelottavan päteviltä.
Vaan nyt on kaikki toisin! Nyt tuntuu siltä, että muilla opiskelijoilla on kasvot ja sielu ja ääni, vaikka ruotsalaisia ovatkin. "Miksi niin?" kysytte te ja minä vastaan: "Kiitos Facebookin." Muut opiskelijat olivat verkkoluennolla päättäneet perustaa opintoryhmän Facebookiin ja sinnepä minäkin tieni löysin. Facebook-ryhmässämme jaetaan lähdeviitevinkkejä ja näkökulmapohdintoja, siellä valitetaan etä- ja aikuisopiskelijan arkea, siellä tsempataan (Kämpa på bara!), kun ei enää jaksettaisi puristaa deadlinea kasaan. Nyt tiedän, että Caroline on ahkera ja Jessicalla oli eilen ongelmia opiskelijaportaaliin kirjautumisessa ja että Åsa tietää, mistä kurssikirjat kannattaa tilata.
Vähän kuin ennen vanhaan opettajan saapumista odotellessa tai fikapaussilla luentojen välissä: pitää vain uskaltautua juttusille, jotta saa kontaktin.
Kun kurssipaketti lähti käyntiin, kirjoittivat kaikki osallistujat itsestään esittelyn kuvan kera oppimisalustalle. Hej, jag heter...! Jag kommer från...! Jag jobbar som...! hihkuimme me kaikki ja laitoimme mahdollisimman edustavan kuvan näytille itsestämme. Paras puoli ensin. Kuitenkin alku tuntui tahmealta ja muut opiskelijat pelottavan päteviltä.
Vaan nyt on kaikki toisin! Nyt tuntuu siltä, että muilla opiskelijoilla on kasvot ja sielu ja ääni, vaikka ruotsalaisia ovatkin. "Miksi niin?" kysytte te ja minä vastaan: "Kiitos Facebookin." Muut opiskelijat olivat verkkoluennolla päättäneet perustaa opintoryhmän Facebookiin ja sinnepä minäkin tieni löysin. Facebook-ryhmässämme jaetaan lähdeviitevinkkejä ja näkökulmapohdintoja, siellä valitetaan etä- ja aikuisopiskelijan arkea, siellä tsempataan (Kämpa på bara!), kun ei enää jaksettaisi puristaa deadlinea kasaan. Nyt tiedän, että Caroline on ahkera ja Jessicalla oli eilen ongelmia opiskelijaportaaliin kirjautumisessa ja että Åsa tietää, mistä kurssikirjat kannattaa tilata.
Vähän kuin ennen vanhaan opettajan saapumista odotellessa tai fikapaussilla luentojen välissä: pitää vain uskaltautua juttusille, jotta saa kontaktin.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Palautteenanto ja odottamisahdistus
Ilmoittaudutaan kurssille. Luetaan kirjallisuutta. Katsotaan luentotallenteita. Opitaan ja omaksutaan. Kirjoitetaan essee, jonka pituus on tiukasti rajattu max kolmeen A4-sivuun. Palautetaan essee. Sitten jäädään odottamaan palautetta.
Odotetaan palautetta.
Ilmoittautudutaan toiselle kurssille. Luetaan taas kirjallisuutta. Katsotaan taas luentotallenteita. Jälleen opitaan ja omaksutaan. Kirjoitetaan nytkin essee, jonka pituus on tiukasti rajattu tällä kertaa max neljään A4-sivuun. Palautetaan toinen essee. Sitten jäädään odottamaan palautetta sekä ensimmäisestä että toisesta esseestä.
Oho. Palautetta saatiin. Eikä mennyt niin kuin tiedätte-kyllä-missä. Jos palautteen ensimmäisestä tehtävästä olisi saanut ennen toista, olisiko toista kirjoittaessa voinut välttää ensimmäisessä tekemänsä virheet?
Palautetta siis saatiin. Tällä kertaa palaute ei ollut kovin rakentavaa ja ohjaavaa, vaan palaute oli lähinnä hyvin kontrolloivaa ja virheitä osoittelevaa. Analyysi puuttui. No. Eipä sille annetuissa sivumäärissä ollut tilaakaan. Ja jos esimerkiksi esseetänsä ei ollut rakentanut tehtävänannon mukaisten kysymysten mukaisesti ja tarkkaan annetussa järjestyksessä kysymyksiin vastaten, oli kyseessä virhe. Väärin! Väärin! Väärin! (Kyynisempi alkaisi epäillä tarkistavan opettajan sisälukutaitoa...)
Palautteenanto on siis hyvin hienovaraista hommaa. Tämän kokemuksen perusteella ottaisin mieluummin vastaan oksat pois ja linjat suoriksi -tyylistä palautetta kuin pieniin palasiin jaoteltua yksi-piste-sinne-toinen-tuonne-palautetta.
Odotetaan palautetta.
Ilmoittautudutaan toiselle kurssille. Luetaan taas kirjallisuutta. Katsotaan taas luentotallenteita. Jälleen opitaan ja omaksutaan. Kirjoitetaan nytkin essee, jonka pituus on tiukasti rajattu tällä kertaa max neljään A4-sivuun. Palautetaan toinen essee. Sitten jäädään odottamaan palautetta sekä ensimmäisestä että toisesta esseestä.
Oho. Palautetta saatiin. Eikä mennyt niin kuin tiedätte-kyllä-missä. Jos palautteen ensimmäisestä tehtävästä olisi saanut ennen toista, olisiko toista kirjoittaessa voinut välttää ensimmäisessä tekemänsä virheet?
Palautetta siis saatiin. Tällä kertaa palaute ei ollut kovin rakentavaa ja ohjaavaa, vaan palaute oli lähinnä hyvin kontrolloivaa ja virheitä osoittelevaa. Analyysi puuttui. No. Eipä sille annetuissa sivumäärissä ollut tilaakaan. Ja jos esimerkiksi esseetänsä ei ollut rakentanut tehtävänannon mukaisten kysymysten mukaisesti ja tarkkaan annetussa järjestyksessä kysymyksiin vastaten, oli kyseessä virhe. Väärin! Väärin! Väärin! (Kyynisempi alkaisi epäillä tarkistavan opettajan sisälukutaitoa...)
Palautteenanto on siis hyvin hienovaraista hommaa. Tämän kokemuksen perusteella ottaisin mieluummin vastaan oksat pois ja linjat suoriksi -tyylistä palautetta kuin pieniin palasiin jaoteltua yksi-piste-sinne-toinen-tuonne-palautetta.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Videot ja nauhoitteet totaalietäkurssilla
Kurssilla, jota parhaillaan yritän suorittaa, on ollut vierailevia asiantuntijoita työelämästä luennoitsijoina. Luennot ovat nähtävissä ja kuultavissa Connect Pro -tallenteina. Myös kurssin opettaja on tehnyt omia esitystallenteita, joissa hän on valottanut verkkostrategioiden saloja.
Hyvä, kiva, bra.
Yhdellekään luennolle en ole päässyt "livenä" (siis suoraan lähetykseen) osallistumaan, vaan olen nimenomaan joutunut turvautumaan tallenteisiin. Pikaisia huomioita:
1) Opettajan tallenteet tuovat läheisyyttä ja lämpöä. Ei tule tunne, että tekisi tyhjille seinille, hylätyille pihoille ja autioille taloille, kun opettaja on tehnyt kurssinaloitusvideon, kirjallisuustiivistelmän tai muun ohjausvideon, jossa hän valottaa kurssitehtävien tarkoitusta.
2) Pitkät tallenteet eivät innosta. Vaikka asiantuntijaluento onkin mielenkiintoinen, puhuvan pään ja perinteisten listapallukkaslaidien tuijottaminen puuduttaa. Esitykseen kannattaisi tehdä jonkinlainen pikaeditointi tai sisällön purku; jollakin tavalla merkitä esim. slaidien vaihtumiskohdat.Tietty voisi myös miettiä, kannattaisiko sisältö pilkkoa pienempiin osasiin - siis lyhyempiin videotallenteisiin.
3) Tallenteet ovat kuitenkin ehdottomasti hyvä juttu. Ne tuovat sisältöön vaihtelevuutta ja ne tekevät kurssikirjallisuuden teoriat elävimmiksi.
4) Asiantuntijuus kasvaa. Hienoa, että asiantuntijavieraat ovat sallineet luentojensa tallentamisen. Luentoihin on pääsy suljetun verkkoalustan kautta, joten missään julkisessa jaossa esitykset eivät ole. Monilla tuntuu olevan alkukantainen pelko tai muu tunnetila, että jos oman esityksen antaa tallentaa, sen löytää kohta YouTuben katsoituimpien listalta. Näinhän se ei taida kuitenkaan ihan olla.
5) Joustavuus on jees. Luokkahuoneluentoon verrattuna verkkoluennossa on ainakin yksi etu: kun luokassa tylsyyttä voi paeta vain piirtelemällä luentomuistiinpanoihin, tuijottelemalla maisemia ikkunasta tai nykyään kännykkäsurffailemalla, voi verkkoluentoa seuratessa aina painaa pause-nappulaa.
Hyvä, kiva, bra.
Yhdellekään luennolle en ole päässyt "livenä" (siis suoraan lähetykseen) osallistumaan, vaan olen nimenomaan joutunut turvautumaan tallenteisiin. Pikaisia huomioita:
1) Opettajan tallenteet tuovat läheisyyttä ja lämpöä. Ei tule tunne, että tekisi tyhjille seinille, hylätyille pihoille ja autioille taloille, kun opettaja on tehnyt kurssinaloitusvideon, kirjallisuustiivistelmän tai muun ohjausvideon, jossa hän valottaa kurssitehtävien tarkoitusta.
2) Pitkät tallenteet eivät innosta. Vaikka asiantuntijaluento onkin mielenkiintoinen, puhuvan pään ja perinteisten listapallukkaslaidien tuijottaminen puuduttaa. Esitykseen kannattaisi tehdä jonkinlainen pikaeditointi tai sisällön purku; jollakin tavalla merkitä esim. slaidien vaihtumiskohdat.Tietty voisi myös miettiä, kannattaisiko sisältö pilkkoa pienempiin osasiin - siis lyhyempiin videotallenteisiin.
3) Tallenteet ovat kuitenkin ehdottomasti hyvä juttu. Ne tuovat sisältöön vaihtelevuutta ja ne tekevät kurssikirjallisuuden teoriat elävimmiksi.
4) Asiantuntijuus kasvaa. Hienoa, että asiantuntijavieraat ovat sallineet luentojensa tallentamisen. Luentoihin on pääsy suljetun verkkoalustan kautta, joten missään julkisessa jaossa esitykset eivät ole. Monilla tuntuu olevan alkukantainen pelko tai muu tunnetila, että jos oman esityksen antaa tallentaa, sen löytää kohta YouTuben katsoituimpien listalta. Näinhän se ei taida kuitenkaan ihan olla.
5) Joustavuus on jees. Luokkahuoneluentoon verrattuna verkkoluennossa on ainakin yksi etu: kun luokassa tylsyyttä voi paeta vain piirtelemällä luentomuistiinpanoihin, tuijottelemalla maisemia ikkunasta tai nykyään kännykkäsurffailemalla, voi verkkoluentoa seuratessa aina painaa pause-nappulaa.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Etäopiskelijan (epä)aktiivisuus
Kun itse vetää verkkokurssia, sitä luulee, että opiskelijat roikkuvat kaiken liikenevän aikansa työtilassa odotellen uusia tiedotteita ja tehtäviä ja kommentteja tai ihan vain ihaillen opettajan, tuon viisan ja hyvän, luomien tehtävien sulavaa bittiolemusta.
Emmepä me opiskelijat siellä roiku, emme. Nyt kun itse on opiskelijan roolissa, huomaa, että työtilassa käy palautuspäivien välissä hyvin harvakseltaan. Näissä opiskeluissa alustana on yksinkertaiselta vaikuttava WebCT, jossa on kuitenkin ainakin yksi hyvä ominaisuus: kun menee kurssin työtilaan käymään, ajankohtaiset, kurssiin liittyvät opettajan viestit pompahtavat näyttöön katsastettaviksi. Vaikka ei viikkoon olisi työtilassa käynytkään, saa nopsasti tiedon siitä, mitä viestejä opettajalla on. Toki hyvin jäsennelty info-etusivu ajaisi saman asian.
Ehkä työtilassa roikkuisikin enemmän, jos kurssin tehtävät olisivat nimenomaan verkossa suoritettavia tai esim. työtilassa käytäviä keskusteluita. Nyt kun tehtävät ovat esseemuotoisia ja niitä valmistellaan omin päin, ei tarvetta päivittäiseen työtilavisiittiin ole.
Toisen ison case-tehtävän palautus lähestyy. Täytyy ryhtyä roikuskelemaan verkossa...
Emmepä me opiskelijat siellä roiku, emme. Nyt kun itse on opiskelijan roolissa, huomaa, että työtilassa käy palautuspäivien välissä hyvin harvakseltaan. Näissä opiskeluissa alustana on yksinkertaiselta vaikuttava WebCT, jossa on kuitenkin ainakin yksi hyvä ominaisuus: kun menee kurssin työtilaan käymään, ajankohtaiset, kurssiin liittyvät opettajan viestit pompahtavat näyttöön katsastettaviksi. Vaikka ei viikkoon olisi työtilassa käynytkään, saa nopsasti tiedon siitä, mitä viestejä opettajalla on. Toki hyvin jäsennelty info-etusivu ajaisi saman asian.
Ehkä työtilassa roikkuisikin enemmän, jos kurssin tehtävät olisivat nimenomaan verkossa suoritettavia tai esim. työtilassa käytäviä keskusteluita. Nyt kun tehtävät ovat esseemuotoisia ja niitä valmistellaan omin päin, ei tarvetta päivittäiseen työtilavisiittiin ole.
Toisen ison case-tehtävän palautus lähestyy. Täytyy ryhtyä roikuskelemaan verkossa...
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Etäopiskelun alkuhuuma
- On tämä etäopiskelu kätevää!
Näin huudahtaa siis tämä työelämässä oleva aikuisopiskelija, joka työn ja arjen ohessa innostui opiskelemaan. Toistakin keinoa on kokeiltu: pari vuotta sitten yritin ryhtyä suorittamaan aineopintokokonaisuutta avoimessa yliopistossa. Kävin tunnollisesti viikonloppuluennoilla ja tein niitä varten joitain ennakkotehtäviäkin. Viikonloppujen jälkeen puhkuin periaatteessa intoa kirjallisiin tehtäviin, mutta totaalinen herpaantuminen koitti nopeasti: deadline kursseihin kuuluneilla esseillä ja muilla kirjallisilla tehtävillä oli yksi vuosi. Vuosi. Siis 12 kuukautta. Palautusmetodit vaativat opiskelijan vaivannäköä, sillä tehtäviä ei saanut palauttaa sähköpostilla eikä esim. minkään oppimisalustan kautta, vaan ne piti printata paperille ja lähettää postitse kurssin opettajalle. Joka siis vuoden kuluttua saattoi olla avoimessa yliopistossa töissä tai ei.
En sitten saanut yhtään esseetä kirjoitettua.
Tämä kurssipaketti, jota nyt siis ryhdyin suorittamaan etänä, houkutti nimenomaan etäopiskelukokemuksena. Millaista olisi opiskella kotoa käsin oman työhuoneensa rauhasta? Entä se paljon puhuttu yhteisöllisyys? Entä houkutus avun käyttöön tehtävissä? Millainen on aikuisopiskelijan ohjaustarve? Mm. näitä asioita pitää pohtia tulevissa kirjoituksissa.
Näin huudahtaa siis tämä työelämässä oleva aikuisopiskelija, joka työn ja arjen ohessa innostui opiskelemaan. Toistakin keinoa on kokeiltu: pari vuotta sitten yritin ryhtyä suorittamaan aineopintokokonaisuutta avoimessa yliopistossa. Kävin tunnollisesti viikonloppuluennoilla ja tein niitä varten joitain ennakkotehtäviäkin. Viikonloppujen jälkeen puhkuin periaatteessa intoa kirjallisiin tehtäviin, mutta totaalinen herpaantuminen koitti nopeasti: deadline kursseihin kuuluneilla esseillä ja muilla kirjallisilla tehtävillä oli yksi vuosi. Vuosi. Siis 12 kuukautta. Palautusmetodit vaativat opiskelijan vaivannäköä, sillä tehtäviä ei saanut palauttaa sähköpostilla eikä esim. minkään oppimisalustan kautta, vaan ne piti printata paperille ja lähettää postitse kurssin opettajalle. Joka siis vuoden kuluttua saattoi olla avoimessa yliopistossa töissä tai ei.
En sitten saanut yhtään esseetä kirjoitettua.
Tämä kurssipaketti, jota nyt siis ryhdyin suorittamaan etänä, houkutti nimenomaan etäopiskelukokemuksena. Millaista olisi opiskella kotoa käsin oman työhuoneensa rauhasta? Entä se paljon puhuttu yhteisöllisyys? Entä houkutus avun käyttöön tehtävissä? Millainen on aikuisopiskelijan ohjaustarve? Mm. näitä asioita pitää pohtia tulevissa kirjoituksissa.
Verkkostrategia
Toista kurssia väännän kasaan. "Strategisk webb" on kurssin nimi ja siinäpä sitä riittää pähkäiltävää, kun en käytännössä ole moisten asioiden kanssa oikeasti työskennellyt. Toki voi ajatella, että jokaista luomaani verkkokurssia on pitänyt ajatella strategisessa mielessä, jotta saa opiskelijoille parhaimman mahdollisen kokemuksen.
Tämä kakkoskurssi koostuu jälleen kolmesta tehtävästä: wiki-tehtävä oli suhteellisen helppo kirjoittaa kasaan, sillä laajuutta ei vaadita kuin 1000 merkin verran. (Ei sanan!) Tehtävänanto tämän kerran wiki-tehtävässä ei kuitenkaan ollut niin selkeä, joten tuloksena wikissä näytti olevan monenmoista selvitystä ja tiivistystä kurssikirjallisuudesta.
Toisena tehtävänä kurssilla on kirjoittaa jälleen case-pohdinta, joka liittyy sekä luettuun kirjallisuuteen että käytäntöön. Kurssikirjoista Fredrick Wackån kirjoittama Webbredaktörens handbok on oikein oiva, mutta Chaffeyn puiseva kirja Internet Marketing on hyvinkin... markkinointihenkinen.
Kolmas tehtävä on vertaisarviointitehtävä. Pitää siis yrittää palauttaa case ajoissa, jotta saa vertaisarviointia. Näyttäisi toimivan myös motivaattorina: kun tietää, että joku toinen opiskelija tarvitsee tuotostani, pitäisi yrittää ehtiä kirjoittamaan se ajoissa.
Ensimmäisen kurssin (Internets möjligheter) lopputuotosta ei ole näemmä vielä arvioitu. Ilmeisesti jotkut opiskelijat olivat opettajalta asiaa jo tivanneet, sillä työtilaan kirjauduttuani näytölle ponnahti viesti, jossa kerrottiin, että seuraavan viikon aikana saavat arvioinnin valmiiksi. Tuttu juttu: been there, done that :)
Tämä kakkoskurssi koostuu jälleen kolmesta tehtävästä: wiki-tehtävä oli suhteellisen helppo kirjoittaa kasaan, sillä laajuutta ei vaadita kuin 1000 merkin verran. (Ei sanan!) Tehtävänanto tämän kerran wiki-tehtävässä ei kuitenkaan ollut niin selkeä, joten tuloksena wikissä näytti olevan monenmoista selvitystä ja tiivistystä kurssikirjallisuudesta.
Toisena tehtävänä kurssilla on kirjoittaa jälleen case-pohdinta, joka liittyy sekä luettuun kirjallisuuteen että käytäntöön. Kurssikirjoista Fredrick Wackån kirjoittama Webbredaktörens handbok on oikein oiva, mutta Chaffeyn puiseva kirja Internet Marketing on hyvinkin... markkinointihenkinen.
Kolmas tehtävä on vertaisarviointitehtävä. Pitää siis yrittää palauttaa case ajoissa, jotta saa vertaisarviointia. Näyttäisi toimivan myös motivaattorina: kun tietää, että joku toinen opiskelija tarvitsee tuotostani, pitäisi yrittää ehtiä kirjoittamaan se ajoissa.
Ensimmäisen kurssin (Internets möjligheter) lopputuotosta ei ole näemmä vielä arvioitu. Ilmeisesti jotkut opiskelijat olivat opettajalta asiaa jo tivanneet, sillä työtilaan kirjauduttuani näytölle ponnahti viesti, jossa kerrottiin, että seuraavan viikon aikana saavat arvioinnin valmiiksi. Tuttu juttu: been there, done that :)
maanantai 21. helmikuuta 2011
Hejsan världen!
Hei, täällä ollaan!
Uusi työ, uusi vire, uudet kuviot. Uuden vireen myötä päätin ryhtyä myös testimielessä opiskelemaan. Nyt siis suoritan 30 opintopisteen Webbredaktör-kurssipakettia ruotsalaiseen yliopistoon täysin etänä. Tämän blogin tarkoituksena on tarkastella opiskeluprosessia sekä henkilökohtaiselta kannalta että myös etätyöskentelytapoja arvioiden.
Ensimmäisen kurssin tehtävät on tässä vaiheessa jo palautettuna. Internets möjligheter -kurssi oli ihan näpäkän kompakti aloitus kurssipakettiin ja tehtävissä pääsi pohtimaan onneksi tulevaisuuttakin. Tehtäviä tuolla ensimmäisellä kurssilla oli kolme: piti esittäytyä lyhyesti, kirjoittaa wiki-teksti kurssilaisten yhteiseen wikiin internet-tilastojen pohjalta sekä laajempana tehtävänä oppimistehtävä, joka piti yhdistää tosielämän tapaukseen, esim. omaan työpaikkaan.
Nyt pitäisi väkertää toisen kurssin tehtäviä. Strategisk webb -kurssin tehtävänannot ovat vain tähän mennessä tuntuneet hieman pakonomaisilta. Dave Chaffey et al. -opusta pitäisi lukea ja analysoida ja syvätiivistää herkällä, mutta asiantuntevalla otteella. Minäkö? Huoh. Niin.
Pääsin aloittamaan opinnot vähän myöhästyneenä, sillä pääsin mukaan varapaikan kautta. Infoaminen hoitui opintosihteerin kautta ja aloitusvaiheen salasanaongelmien ratkettua pääsin mukaan WebCT-työtilaan. Aloitusluento Connect Prossa oli jo ollut aiemmin, mutta tallenteen sain toki katsottua myöhemminkin.
Mutta työ on siis alkanut. Katsotaan, miten tästä edetään eteenpäin.
Uusi työ, uusi vire, uudet kuviot. Uuden vireen myötä päätin ryhtyä myös testimielessä opiskelemaan. Nyt siis suoritan 30 opintopisteen Webbredaktör-kurssipakettia ruotsalaiseen yliopistoon täysin etänä. Tämän blogin tarkoituksena on tarkastella opiskeluprosessia sekä henkilökohtaiselta kannalta että myös etätyöskentelytapoja arvioiden.
Ensimmäisen kurssin tehtävät on tässä vaiheessa jo palautettuna. Internets möjligheter -kurssi oli ihan näpäkän kompakti aloitus kurssipakettiin ja tehtävissä pääsi pohtimaan onneksi tulevaisuuttakin. Tehtäviä tuolla ensimmäisellä kurssilla oli kolme: piti esittäytyä lyhyesti, kirjoittaa wiki-teksti kurssilaisten yhteiseen wikiin internet-tilastojen pohjalta sekä laajempana tehtävänä oppimistehtävä, joka piti yhdistää tosielämän tapaukseen, esim. omaan työpaikkaan.
Nyt pitäisi väkertää toisen kurssin tehtäviä. Strategisk webb -kurssin tehtävänannot ovat vain tähän mennessä tuntuneet hieman pakonomaisilta. Dave Chaffey et al. -opusta pitäisi lukea ja analysoida ja syvätiivistää herkällä, mutta asiantuntevalla otteella. Minäkö? Huoh. Niin.
Pääsin aloittamaan opinnot vähän myöhästyneenä, sillä pääsin mukaan varapaikan kautta. Infoaminen hoitui opintosihteerin kautta ja aloitusvaiheen salasanaongelmien ratkettua pääsin mukaan WebCT-työtilaan. Aloitusluento Connect Prossa oli jo ollut aiemmin, mutta tallenteen sain toki katsottua myöhemminkin.
Mutta työ on siis alkanut. Katsotaan, miten tästä edetään eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)