- On tämä etäopiskelu kätevää!
Näin huudahtaa siis tämä työelämässä oleva aikuisopiskelija, joka työn ja arjen ohessa innostui opiskelemaan. Toistakin keinoa on kokeiltu: pari vuotta sitten yritin ryhtyä suorittamaan aineopintokokonaisuutta avoimessa yliopistossa. Kävin tunnollisesti viikonloppuluennoilla ja tein niitä varten joitain ennakkotehtäviäkin. Viikonloppujen jälkeen puhkuin periaatteessa intoa kirjallisiin tehtäviin, mutta totaalinen herpaantuminen koitti nopeasti: deadline kursseihin kuuluneilla esseillä ja muilla kirjallisilla tehtävillä oli yksi vuosi. Vuosi. Siis 12 kuukautta. Palautusmetodit vaativat opiskelijan vaivannäköä, sillä tehtäviä ei saanut palauttaa sähköpostilla eikä esim. minkään oppimisalustan kautta, vaan ne piti printata paperille ja lähettää postitse kurssin opettajalle. Joka siis vuoden kuluttua saattoi olla avoimessa yliopistossa töissä tai ei.
En sitten saanut yhtään esseetä kirjoitettua.
Tämä kurssipaketti, jota nyt siis ryhdyin suorittamaan etänä, houkutti nimenomaan etäopiskelukokemuksena. Millaista olisi opiskella kotoa käsin oman työhuoneensa rauhasta? Entä se paljon puhuttu yhteisöllisyys? Entä houkutus avun käyttöön tehtävissä? Millainen on aikuisopiskelijan ohjaustarve? Mm. näitä asioita pitää pohtia tulevissa kirjoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti