tiistai 26. huhtikuuta 2011

Entäs se kieli..?

- Miten sujuu ruotsiksi opiskelu?

No, kiitos kysymästä, pääasiassa ihan hyvin. Olenhan aiheessa kouluttautunut ja kieltä aktiivisesti myös opiskeluissani ja työssäni käyttänyt. Tosin omista aiemmista ruotsinkielisistä opinnoistani on aikaa melkein kymmenen vuotta, mutta toki olen pitänyt kielitaitoani yllä mm. pulikoimalla kanavapaketin tarjonnassa. Bonde söker fru -ruotsi tai Sveriges idol -kieli ei tosin tällä parhaillaan käynnissä olevalla kurssilla ole kovin suureksi avuksi. Nyt opiskelen nimittäin tekijänoikeuspykäliä ja muita lakiasioita Internetin syövereihin liittyen. Lakikieli on hankalaa jo omalla äidinkielelläkin, joten arvata saattaa, että hieman pyyhiskelin otsalohkoani, kun sain kurssikirjan käsiini.

Tästä käynnissä olevasta kurssista aion kuitenkin selvitä kunnialla, sillä samat direktiivit ohjaavat meitä Suomessakin ja onneksi lakimme ovat muutenkin niin samankaltaisia lukuunottamatta Vanhas-casen tapaista julkkissuojaa (- mikä muuten on Ruotsiinkin tulossa piakkoin). Piti vain oikein luentotallennetta seuratessani tehdä sanalista itselleni vaikeista termeistä. Huh, aivan kuin koulussa!

Aiemmilla kursseilla muut opiskelijat valittivat FB-tukiryhmässä englanninkielisten opusten vaikeutta, mutta itselleni on ollut vain mukavaa vaihtelua lukea ruotsinkielisten kurssikirjojen sijaan jotain myös englanniksi.

Seuraavalla kurssilla vaikeuskerroin kasvaa hieman: yksi kurssikirjoista on 250-sivuinen teos norjaksi! Akkurat, norjaksi! Kielitiedettä opiskellut nokkelapää huomauttaa tietenkin heti, että käytännössähän ruotsi ja norja ovat sama kieli, mutta ennustan kyllä hieman hankaluuksia. Tekstiä ja tietoahan pitäisi vielä oppimistehtävässäkin menestyksekkäästi hyödyntää.

Muuten on tietty vain iloinen asia, että yhteispohjoismainen opiskelu on tässä tapauksessa todellakin yhteispohjoismaista. Miettikääpä itse: suomalainen suomenkielinen entinen ruotsinopettaja opiskelee ruotsalaiseen yliopistoon ja tenttii norjankielistä opusta kurssiansa varten. Huisaa!

Taidanpa kuitenkin ehdottaa opettajalle, voisimmeko ottaa kurssikirjallisuudeksi myös jotain suomenkielistäkin... Onko hyviä ehdotuksia esim. verkkokirjoittamisesta?

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Verkkotentti - vai tentti verkossa?

Verkko-opintojakson sisältönä on tämä ja tämä ja tuo ja vielä tuo asia. Paljon asioita siis. Opettaja miettii, miten saa tiristettyä sen tiedon esille, onko opiskelija oppinut nämä asiat vai ei. Opettaja päättää siis pitää tentin. Onko verkkotentin suunnittelussa huomioitava joitain erityisiä seikkoja? Juu, varmaankin:

1) Mieti, onko perinteinen tentti ensinnäkään sopivin vaihtoehto oppimisen "kontrolloimiseksi" verkko-opintojaksolla: voisiko jokin muu tuotos paljastaa oppimisen vähintään yhtä tehokkaasti ellei jopa paremminkin? Vai näyttääkö jatkuva arviointi jo osaamisen tason niin selkeästi, että mitään erityistä tenttiä ei edes tarvittaisi? Jos muut opintojaksosi tehtävät tukevat omaehtoista opiskelua, aikaansaako perinteinen tenttimuoto opiskelijalle vain viime hetken paniikin ja bulimiaoppimistuskan?


2) Jos nyt lähdet verkkotenttiä kuitenkin muodostamaan, mieti, miten ja millaisia asioita haluat testata. Onko kyse massaluentosarjan nippelitietoudesta, jota voisi helposti testata monivalintakysymyksillä vai haluatko, että opiskelijasi kirjailevat kattavia ja syväluotaavia vastauksia esseemuotoisesti?


3) Jos päädyt monivalintakysymyksiin, ota selville, miten voit hyödyntää oppimisalustan harjoitustyökaluja. Esim. Optiman harjoitustyökalulla saa muodostettua kysymyspankin, josta arvotaan eri kysymykset tenttijöille. Tehtävälle voidaan asettaa aikaraja tai muita rajoituksia, esim. osallistumiskertojen määrälle.

4) Rakenna verkkotentti selkeästi eteneväksi. Ohjeista opiskelijoita tarvittaessa kaikissa vaiheissa esim. selainikkunoiden avautumisessa ja sulkeutumisessa. Ota huomioon, miten selainikkunat avautuvat eri selaimissa ja tarvitseeko opiskelijan sallia pop-up-ikkunoita.

5) Jos tenttisi koostuu useista erilaisista tehtävistä tai tehtävätyypeistä, pilko ne eri osasiin - tee siis kokonaisuudesta vähän helpommin pureskeltava opiskelijalle. Aikuisopiskelijat etenkin jännittävät verkkotenttejä monesti. Pieni hengähdystauko tehtävien välillä voi olla tarpeen.

6) Jos mahdollista, tee mielellään testitentti tai muutama testikysymys, jotta opiskelijasikin pääsevät opintojakson kuluessa testaamaan, miten verkkotentti toimii. Testauta tenttisi myös jollakin puolueettomalla taholla. 

7) Infoa opiskelijoita hyvissä ajoin verkkotenttisi aikataulusta. Vaikka kyseessä onkin joustava suorittamistapa, voi olla hankala saada kaikkia kurssilaisia tiettynä ajankohtana koneen äärelle - mikäli olet tenttisi sellaiseksi suunnitellut.

8) Mieti aikataulu vielä uudelleen: verkkokurssilaiset opiskelevat ja/tai käyvät töissä. Aseta tentillesi sellainen aika, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan, esim. klo 12-20. Tuolla aikavälillä luulisi jo melko monen ehtivän mukaan tenttiin. Toki voit antaa tenttisi olla avoinna vaikka koko viikon ajan. Yhdellä kurssilla jouduin itse tehdä niin, että tentti oli avoinna kahden eri viikon puolella, kun opiskelijat sattumoisin lomailivat ristiin rastiin sillä sun tällä viikolla.

9) Selvitä, miten saat tulokset kerättyä järkevästi ja nopsasti yhteen tiedostoon arvioimisen nopeuttamiseksi. Mieti myös, millaista palautetta opiskelijat tentistä saavat. Näytetäänkö esim. pistemäärä automaattisesti tentin tekemisen jälkeen?


10) Mieti uusintakäytänteet valmiiksi ja tiedota opiskelijoita niistä.


P.S. Omissa opinnoissani on käynnissä olevalla tekijänoikeuskurssilla verkkotentti muutaman viikon päästä. Jännittää jo vähän. Sittenpä on enemmän kerrottavaa opiskelijan näkökulmasta verkkotenttiin.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

I need my deadline!

Eilen tuli taas todistettua, että muhkeimmat timantit syntyvät paineessa. Perinteinen sunnuntai-illan rykäisy tuotti siis kotitenttitehtävän sosiaalisesta mediasta. Ja olipahan puristus!

Yritin tällä kertaa tutkailla hyvin tarkkaan tehtävänantoa, jotta en huomaisi kirjoittaneeni neljää viittä sivua asian vierestä. Olin vielä eilen illalla melko tyytyväinen tuotokseeni ja taputtelin itseäni olalle maireasti hymyillen ja aivotoimintaa jäähdytellen. Äsken kuitenkin tarkistin kurssin keskustelupalstan ja hittohemmetti: siellähän oli kommenttia jos jonkinlaista mm. sivumäärää koskien. Tarkat ruotsalaisaikuisopiskelijat olivat varmistelleet opettajalta kaikki yksityiskohdat ja totesin vastausten perusteella, että oma tuotokseni ei nyt ehkä sitten täytä ruotsalaisia standardeja.

Nuo ruotsalaiset standardit ovat välillä tuntuneet kurssien kuluessa hieman mystisiltä. Kotitentit ovat muuten jep ja okej joustavuutensa ansiosta, mutta tulee tunne, että itsenäistä ajattelua rajoitetaan. Kaikki analyysit ja pohdinnat täytyy sitoa lähdekirjallisuuteen niin tiiviisti, että pohtii väkisinkin, voiko olla mahdollista viitata liikaa.

Yksityiskohtien varmistaminen ja sisällön nylkyttäminen opettajien omien standardien mukaisiksi kertoo tietenkin siitä, että palaute kurssipaketin osioissa on hyvin kontrolloivaa edelleenkin. Aikuisopiskelija tuskailee rajallisen sivumääräpyynnön kanssa, kun tuntuu siltä, että koko lähdekirjallisuus pitäisi tiivistää mukaan tekstiin. Ja kontrolloivaan palautteenantoon kuuluu tietenkin, että liiallisesta sivumäärästä tulee pistevähennyksiä. Ei se laatu vaan se määrä!

- Noh, tokaisi hän. Tehtävä on palautettu eikä enää parane murehtia. Seuraava kurssi ja sen deadlinet lurkkivat jo nurkan takana.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Digitaalinen strategia ja sosiaalinen intra

Käynnissä oleva kurssi on nimeltään "Sociala medier" ja laajimpana oppimistehtävänä on pohtia sosiaalisen median strategiaa case-yritykselle. Huomaan olevani haastavassa tilanteessa: voisin lörpötellä ja pohdiskella syvemmin omien kokemusteni pohjalta ja syväluodata lukemiani tweettejä ja blogipostauksia aiheesta vaikka hurumycket, mutta nyt tekstini pitäisi tietysti liittää kurssikirjallisuuteen, jotta voidaan todistetusti osoittaa oppimista tapahtuneen. Kyseessä taitaa olla tyypillinen aikuisopiskelijan dilemma: tietoa voisi olla kokemuksen kautta syvemminkin ammennettavana, mutta tuntuu siltä, että kurssin raamit rajoittavat.

Tai sitten olen vain laiska opiskelemaan näin kevätsunnuntaina, kun deadlineen on vielä viikko aikaa.


Niin siitä strategiasta...

Juuri äsken kuitenkin kurssiin liittyen kuuntelin/katselin/seurasin luentotallenteen, jossa vastuuopettajamme Kicki Strandh luennoitsi sosiaalisen median strategiasta ja sosiaalisesta intranetistä. Sen sijaan, että yritykset ajattelisivat vain palikka kerrallaan strategioita verkkosivustolle ja erikseen some-palveluille, pitäisi ajatella kokonaisvaltaisemmin digitaalista strategiaa: keihin yritys haluaa vaikuttaa sivustollaan, some-läsnäolollaan ja mobiilipalveluillaan? Myös viestin sisällön täytyy merkitä jotain seuraajille ja kävijöille. Liian monet yritykset sortuvat siloiteltuihin viesteihin, joiden takaa yksilön ääni ei kuulu. Kuka twiittaa yrityksen puolesta? Mitkä kanavat yritys valitsee läsnäolollensa?


Luennon mielenkiintoisin osuus käsitteli sosiaalista intranettiä. Enterprise 2.0 -mallissa jokaisella työntekijätasolla pystytään vaikuttamaan intranetissä: esiintyy sekä top-down-, bottom-up- ja vielä ristikkäin-rinnakkain-viestintää, tietojen ja taitojen jakamista ja yhteistyötä. MIT:ssä on tutkittu sosiaalista intraa ja todettu, että ne työntekijät, joilla on laajimmat digiverkostot, ovat 7 % tuottavampia kuin kollegansa. Tuottavuus! Tehokkuus! (Ah, autuutta. Niinkö?)

Mitä ihmiset Strandhin mukaan haluavat sosiaaliselta intranetiltä ja mitkä työvälineet heidän tarpeisiinsa vastaisivat? Alla tiivistelmä:

Löytää tietoa/taitoa           
Tehdä yhteistyötä          
Viestiä             
       Olla yhteydessä
- sosiaaliset kirjanmerkit 
/ sosiaaliset haut   
- medialiitteiden jakaminen    

- yhteistyöalustat
- wikit  
- blogit  

- chat
- virtuaalikokoukset
- foorumit 

- kontaktikanava
- verkostot
- sosiaalinen läsnäolo

Uudelle työntekijälle voisi olla kullanarvoinen esim. yhdessä tuotettu wiki, jossa kokeneemmat kollegat ovat purkavat auki yrityksessä käytettävät lyhenteet. Kannatan! Muistan itse olleeni varsin iloisesti pihalla ensimmäiset työvuoteni T&K-slangista tai AMK-jargonista.