Eilen tuli taas todistettua, että muhkeimmat timantit syntyvät paineessa. Perinteinen sunnuntai-illan rykäisy tuotti siis kotitenttitehtävän sosiaalisesta mediasta. Ja olipahan puristus!
Yritin tällä kertaa tutkailla hyvin tarkkaan tehtävänantoa, jotta en huomaisi kirjoittaneeni neljää viittä sivua asian vierestä. Olin vielä eilen illalla melko tyytyväinen tuotokseeni ja taputtelin itseäni olalle maireasti hymyillen ja aivotoimintaa jäähdytellen. Äsken kuitenkin tarkistin kurssin keskustelupalstan ja hittohemmetti: siellähän oli kommenttia jos jonkinlaista mm. sivumäärää koskien. Tarkat ruotsalaisaikuisopiskelijat olivat varmistelleet opettajalta kaikki yksityiskohdat ja totesin vastausten perusteella, että oma tuotokseni ei nyt ehkä sitten täytä ruotsalaisia standardeja.
Nuo ruotsalaiset standardit ovat välillä tuntuneet kurssien kuluessa hieman mystisiltä. Kotitentit ovat muuten jep ja okej joustavuutensa ansiosta, mutta tulee tunne, että itsenäistä ajattelua rajoitetaan. Kaikki analyysit ja pohdinnat täytyy sitoa lähdekirjallisuuteen niin tiiviisti, että pohtii väkisinkin, voiko olla mahdollista viitata liikaa.
Yksityiskohtien varmistaminen ja sisällön nylkyttäminen opettajien omien standardien mukaisiksi kertoo tietenkin siitä, että palaute kurssipaketin osioissa on hyvin kontrolloivaa edelleenkin. Aikuisopiskelija tuskailee rajallisen sivumääräpyynnön kanssa, kun tuntuu siltä, että koko lähdekirjallisuus pitäisi tiivistää mukaan tekstiin. Ja kontrolloivaan palautteenantoon kuuluu tietenkin, että liiallisesta sivumäärästä tulee pistevähennyksiä. Ei se laatu vaan se määrä!
- Noh, tokaisi hän. Tehtävä on palautettu eikä enää parane murehtia. Seuraava kurssi ja sen deadlinet lurkkivat jo nurkan takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti