Opin ja koodaan ja opin

Koodi-koodi-koodi. Se on  yhä vain ajatuksissani, kun kohta siirrymme marraskuun puolelle ja toiseksi viimeiselle kurssille. Juuri päättyneestä Webbpublicering-kurssista jäi siis polttava kipinä webbisivujen vääntämiseen. Ajatella! Kaikki nämä vuodet editori-ihmisenä ja nyt vihdoin valaistuin!

Webbpublicering-kurssilla oli wiki-tehtävän lisäksi kaksi koodaustehtävää: ensimmäisessä piti muokata olemassa olevassta html-tekstipötkelöstä miellyttävän näköinen nettisivu ainoastaan CSS:n avulla ja toisessa piti luoda kokonaan tyhjästä esittelysivu. Lisäksi piti purkaa koodi auki selostamalla, mitä mikäkin tägi saa aikaan. Ensimmäisestä tehtävästä saatiinkin jo arvosana ja olen ihan tyytyväinen B+:aan.

Tästä päättyneestä kurssista on ehdottomasti hyötyä sekä uudessa (ok, ei enää niin uudessa) päivätyössäni että sivuprojekteissanikin. Päivätyössäni aukenivat CSS:n salat kertaheitolla ja sivuprojekti-toiminimelleni tekaisin heti saman tien kurssin opeilla nettisivut. Ylpeänä kerron, että validaattori näytti vihreää!

Nyt on sitten alkamassa paketin toiseksi viimeinen kurssi: Producera för webben. Siinä on kaksi kurssikirjaa nettilähteistön lisäksi, Making Media - Foundations of Sound and Image Production sekä Digital Storytelling. Kirjojen nimet jo kertovat, mistä kurssissa on kyse. Kurssin isoin tehtävä vaikuttaa mielenkiintoiselta: pitää tehdä ideakuvaus tilattavasta projektista esim. videoinnista. Storyboard-väsäystä siis tiedossa..! Jesh, pääsee piirtämään!

Oppimisen tulevaisuus on nyt

Tänään päivätöitteni puitteissa istuin seminaarissa pohtimassa oppimisen tulevaisuutta. Sielläpä yleisöstä pontevasti julistettiin, että eivät ne koneet mitään muuta. Kumma juttu vain, että tällä tavalla etäopiskellen ja itsenäisesti tuottaen opin ihan hirmuisan paljon uusia, mielekkäitä juttuja! Ja kaiken tämän opin samalla kun käyn töissä ja elän elämääni. Koska joustava opiskelumuoto mahdollistaa oman ajan hallinnan, ei minun tarvitse nuokkua esim. viikonloppuopetuksen kontaktitunneilla leikkimässä terhakkaa. Ja kaikkea oppimaani voin koko ajan verrata aiemmin oppimaani ja soveltaa heti käytäntöön. Kuulostaa oppimisen muutokselta, tycker jag.

Koodi-flow!

Oi liekehtivä koodi,
tää olkoon sulle oodi:
Tein sen, olen ihmeellinen,
väänsin sivut näpytellen!

Ja kerrankin tapahtui ihme suuri:
kun yleensä vasta juuri ja juuri
deadlineen mennessä valmista saan,
niin tänään sain jo nyt alkaa hihkumaan!

Oi koodi uljas ja armas,
toivottavasti ei ole arvosana karvas,
kun olen päässyt jo menestyksen makuun,
ja itselleni antanut A-takuun.

Se tarkoittaa sitä siis,
että muista arvosanoista viis,
kun parasta vain kasaan hääritään,
niin kilo priimaa paperiin kääritään!



P.S. Olisihan se nyt ollut noloa, jos olisin saanut Grafisk design -kurssista jonkin muun arvosanan kuin A:n, eikö? Nyt en voi muuta odottaa tältä koodikurssiltakaan. I <3 CSS.

Koodausta, sisällöntuotantoa ja naisten juttuja

Päässäni on muistuma elokuvasta Sotaleikit. Se nimittäin teki minuun vaikutuksen selvästikin jossakin herkässä iässä ja muistan ooh-aah-ihastelleeni elokuvassa esitettyä "hakkerointia": nopsa näpyttely, koodi-koodi ja portti auki, simsalabim!

Pari viikkoa olen itse saanut olla värsta kodnörd! Olen kaikkien näiden wysiwyg-vuosien jälkeen päässyt oikean koodin makuun ja voihan poijaat, kun se maistuu hyvältä! Yht'äkkiä pää onkin täynnä kaikenlaisia ideoita nettisivujen tuunaamiseksi. Ja ihan omin käsin. Olen siis oppinut käynnissä olevalla kurssilla huiman paljon asioita humanistiksi. Webbpublicering-kurssin parasta antia ovat olleet opettajan tekemät screencast-videot, joiden ohjeita seuraamalla on saanut harjoitella html:n ja CSS:n vääntämistä itsekseen kaikessa rauhassa. Pointsit screencasteille! Ehkä niiden avulla saan sunnuntain deadlineen  mennessä kaikki tehtävät tehtyä kunnialla.

Vroom!

Viime viikolla minulta kysyttiin, miksi sisällöntuottajaksi opiskelevan täytyisi opiskella koodausta. Totta kai täytyy, sillä eihän muuten tiedä, mitä konehuoneen puolella tapahtuu, kun painaa kaasua. Tai eihän muuten edes tiedä, kuinka syvälle pohjaan kaasun voi painaa. Voi myös olla hyödyllistä tietää, paljonko pakokaasua tupruaa, jos kunnolla survaisee polkimen maahan.

"Sisällöntuottajaksi opiskeleva" - semmoinenko tuleva webbredaktör/verkkotoimittaja sitten on? Sisällöstäkö tässä on kyse? Suureksi osaksi, juu, sekä tietenkin sisältöarvon luomisesta, mutta sekä näiden opiskeluiden että työelämäni uusien kuvioitten myötä olen tajunnut, että kysehän on isommasta, monien asioiden yhteenliittymästä: verkkotoimittajan tulisi osata markkinointia, viestintää ja jonkin verran myös nörtteilyä, siis tekniikkaa. Ja tällä kurssilla väännetään nyt sitten sitä tekniikkapuolta kasaan.

Webbredaktöriys naisten juttu?

Joku kurssilaisista oli heittänyt keskustelupalstalle huomion, että verkkotoimittajuus taitaa olla naisten juttu. Väitettänsä viestin lähettänyt perusteli sillä, että 90 % kurssilaisista on naisia ja työelämässäkin hän oli tavannut useimmiten vain nais-webbredaktörejä. Opettaja veikkasi, että tämä saattaa johtua siitä, että suurimmalla osalla verkkotoimittajista on tiedottajan tausta - ja suurin osa tiedottajista puolestaan on naisia.

Nais-mies-keskustelun sijaan mielenkiintoisempaa olisi mielestäni havannoida sisällön aseman nousua. Onko teknologiasta vihdoinkin tullut niin käytettävää tai helppoa tai jopa arkipäiväistä, että sisällön tuottamiseen ei enää tarvitakaan koodari-insinöörin pätevyyttä? (Note to self: Travelin osalta asia ei ole näin.) Ja ennen kaikkea: kun raamit ovat kunnossa kaikkien sivustoilla, niin sisällön laatu on se, joka ratkaisee kiinnostavuuden. Siihen tarvitaan sisällöntuottajia - ainakin Ruotsissa.

P.S. Avoimia media-alan työpaikkoja Ruotsissa on esim. täällä: https://www.facebook.com/MedieJobbInfo