Miltä verkko-opettajasta tuntui opiskella verkossa?

"Tämä kurssipaketti, jota nyt siis ryhdyin suorittamaan etänä, houkutti nimenomaan etäopiskelukokemuksena. Millaista olisi opiskella kotoa käsin oman työhuoneensa rauhasta? Entä se paljon puhuttu yhteisöllisyys? Entä houkutus avun käyttöön tehtävissä? Millainen on aikuisopiskelijan ohjaustarve? Mm. näitä asioita pitää pohtia tulevissa kirjoituksissa."

Aivan lopuksi palaan siihen, mitä pohdin aivan aluksi ja kerron, miltä etäopiskelukokemus tuntui. Lyhyesti sanottuna: loppujen lopuksi se tuntui oikein hyvältä ja omakohtaiselta.

A room of one's own

Oma työhuone on hyvä opiskelupesä ja sinne sulkeuduinkin n. kahden viikon välein yleensä sunnuntai-iltaisin kirjoittamaan tuotokseksi niitä ajatuksia, joita olin viikon aikana haudutellut. Joillain kursseilla tuntui, että olisin saanut arkiviikon aikana useamminkin vilkuilla kurssikirjoja, jotta olisin sitten sunnuntaina edes hieman helpommin tiennyt, mistä löytyvät tarvittavat asiat ja hyvät viittauskohdat. Toisaalta samoja kirjoja oli käytössä usealla kurssilla, joten loppuvaiheessa opintoja alkoi olla jo hyvä käsitys siitä, mitä mikäkin kirja sisälsi.

Oman työhuoneen lisäksi tein opintotehtäviä välillä myös reissun päältä, esim. kevään viimeisen opintotehtävän kirjoitin loppuun laivan kannella matkalla Suomesta Saksaan ja äskeisen palmunalusloman aikana seurasin vertaisarvioinnin kehittymistä 7 tunnin aikaeron turvin. Joustavuus oli siis ehdottomasti tämän opiskelutavan paras puoli.

Yhteisöllistä vai yksilöllistä oppimista?

Verkko-opetusta ja verkossa opiskelua vastustavat vetoavat usein yhteisöllisyyden puutteeseen: ilman toisia ihmisiä ei oppimisesta tule mitään eikä verkossa voi olla aitoja ihmiskontakteja. (<-- Kyllä, nyt yleistin.) Näin aikuisopiskelijan näkökulmasta katsottuna verkko-opiskelu työn ohessa on oikein vapauttavaa. Kun työviikon aikana ihmiskontakteja on usein liiankin kanssa, on ihanan yksinkertaista sulkeutua kammioonsa opiskelemaan ja kirjoittamaan ja oppimaan. Ja aivan itseksensä, yksin ja omaehtoisesti. Joissakin tehtävissähän meillä oli vertaisarviointia, mutta sekin oli varsin yksilöllistä suorittamista. Ja minulle se sopi oikein hyvin.

Yhteisöllisyys ja ihmiskontaktit ovat näiden verkko-opintojen aikana hoituneet opettajan toimesta live-webinaarien ja Connect-päivystysten avulla, ja opiskelutovereita olen "tavannut" suljetussa Facebook-ryhmässämme. Siellä olemme tsempanneet toinen toisiamme, jakaneet materiaalivinkkejä ja kertoneet tuntemuksistamme opintojen kuluessa. Ketään näistä opiskelukavereista en ole tavannut livenä, mutta silti heistä on tullut osa verkostoani. Ryhmä näemmä jatkaa toimintaansa myös opiskelujen jälkeen: juuri äsken eräs meistä kysyi vinkkejä uutiskirjeen tekemiseen ja vastauksia oli tullut jo useita.

Luottamus

Omien opettajavuosien aikana opetin verkossa oppiainetta, jossa koko ajan piti epäillä opiskelijan motivaatiota tehdä omat tehtävänsä itse. Nyt opiskelin itse vapaaehtoisesti sisältöjä, jotka kiinnostivat ja motivoivat minua. Ei olisi tullut mieleenikään tehdä tehtäviä väärinkäyttämällä lähteitä tai apukeinoja, tai teettää tehtäviä jollakulla muulla. Minun omasta oppimisestanihan se olisi ollut pois.

Ei tartte auttaa

Opiskelijaryhmämme koostui tietenkin yksilöistä: toiset olivat enemmän hukassa, pihalla ja ulkona kuin toiset, mitä esim. tehtävänantoihin tuli. Aiemminkin jo pohdin, johtuuko moinen suomalaisen ja ruotsalaisen luonteenlaadun eroista. Toisaalta kyse voi olla myös iästä: tuntui siltä, että ryhmämme iäkkäimmät opiskelijat halusivat varmistella kaiken ohjeistuksen yksityiskohtaisesti  opettajalta.

Toisilla saattoi olla myös teknisiä ongelmia, jotka vaikeuttivat opiskelua. Jos esim. palautuskäytäntö poikkesi jotenkin totutusta, oli osa opiskelijoista varmasti pulassa. Näin kävi esim. koodauskurssilla, jossa tehdyt työt piti siirtää ftp-ohjelman avulla omaan public-kansioon ja siten julkaista tuotokset nettiin. Perusjuttu semmoiselle, joka on kotisivujen kanssa puljannut aiemminkin, mutta selvästikin vaativampi tämä toimenpide oli opetella yhtä kurssia varten, jos ei aiempaa kokemusta asiasta ollut. Kurssin aikana kävi niinkin, että opiskelijat tietenkin ryhtyivät auttamaan toinen toisiaan joko Fb-ryhmässä tai oppimisalustan keskustelupalstalla jo ennen kuin opettaja ehti reagoida asiaan. On siis hyvä, että verkkokurssilla on jokin vapaamuotoinen alusta, jossa tietoa voi jakaa ja apua voi kysyä.

Punkt och slut

Mutta nytpä on siis opintotaipaleeni lopussa. Virallinen todistuskin tuli postitse kotiin leimoilla ja allekirjoituksilla varustettuna. 30 opintopistettä on kasassa ja olen "webbredaktör". (Ha-hah!) Jääköön tämä opintoblogini bittiavaruuteen muistuttamaan minua siitä, että en nyt kuitenkaan aivan heti lähtisi opiskelemaan yhtään mitään. Vähään aikaan. Ehkä. Kuitenkaan.

Vähän vielä peruskysymyksiä

1) Mikä ihmeen webbredaktör?

Ruotsissa nimike näyttäisi yleisimmin olevan webbredaktör, Suomessa on monta erilaista nimikettä: verkkotoimittaja, sisällöntuottaja, verkkosisällön tuottaja, verkkoviestinnän suunnittelija tai vaikkapa webmaster.

2) Niin mikä instanssi tämmöistä koulutusta tarjosi?

Mittuniversitetet eli Sundsvallin yliopisto. Mittuniversitetet on susirajan tuolla puolen oleva ilmeisen pienehkö ja tuoreehko yliopisto, joka on sijaintinsa ja houkuttelevuutensa takia joutunut/saanut erikoistua etäopetukseen.

3) Miten sinä tämmöistä päädyit opiskelemaan?

Etsin omille opiskelijoilleni ruotsinkielistä aineistoa korkeakouluopinnoista ja surffailin päämäärättömästi studera.nu-sivustolla. Löytyikin käynnissä oleva haku 30 opintopisteen laajuiseen koulutukseen ja päätin hakea mukaan. Pääsin opiskelemaan varapaikan kautta.


4) Millä kriteereillä pääsit opiskelemaan?

Eee-een tiedä. Olen FM, pääaineena olen opiskellut ruotsia ja sivuaineina englannin ja suomen opintojen lisäksi opettajan pedagogiset opinnot. Jostain syystä pääsin mukaan ryhmään, jossa muut opiskelijat olivat pääasiassa viestinnän tai markkinoinnin ammattilaisia.

5) Oliko opiskelu maksullista?

Ei ollut lukuunottamatta kirjoihin menneitä roposia. Eläköön EU, eläköön pohjoismainen yhteistyö!

6) Mitäs seuraavaksi ajattelit opiskella?

En mitään vähään aikaan...

No niin.

Nonni. Sinne meni. Viimeinen tehtävä lähetetty. Ei muuta raportoitavaa tähän hetkeen. Palaan asiaan muutaman päivän kuluttua tarkempien tuntojen kera.

Miten akan kävi?

Ei vielä mitenkään.

Tammikuussa olisi ollut kontaktiviikonloppu Sundsvallissa, mutta olosuhteista johtuen olin uupunut, enkä jaksanut lähteä rynnimään keskeltä Suomea keskelle Ruotsia. Päätin tehdä kontaktiviikonlopun työtkin etänä eli uusintatenttinä - etäsuorittaminen oli siis vaihtoehtoinen suoritustapa. Näiden tehtävien tekeminen on nyt sitten venynyt ja viimeisiä tehtäviä yritän ryhtyä miettimään vasta nyt.

Ennen joulua sain kuitenkin tehtyä tämän viimeisen kurssin ensimmäisen osion eli projektisuunnitelman. Tein sen omaan toiminimeeni liittyen. Tehtävässä piti organisaatiokuvauksen ja muutamien agile-menetelmää koskevien pohdintojen lisäksi olla seuraavat elementit:

1. Projektin perustiedot (nimi, tilaaja)
2. Tiivistelmä tavoitteista
3. Tausta ja tarkoitus (projektitavoitteet ja hyöty sekä rajoitukset)
4. Mitä vaaditaan, jotta projekti toteutuisi?
5. Nykytilanteen analyysi
6. Kohderyhmäanalyysi
7. Aikataulutus välietapein
8. Projektiryhmä ja sen työtapa (agile-menetelmä vai perinteinen projekti?)
9. Viestintäsuunnitelma
10. Riskien arviointi

Arviointeja tuosta suunnitelmasta ei ole vielä tullut, mutta sen sijaan saimme viimeisen tehtävänannon. Siinä meidän uusijoiden pitää case-esimerkin avulla tehdä webbiprojekti, jossa luodaan webbistrategia kuvitteelliselle majoitusyritykselle (= perinteinen perhehotelli Tänndalenin laskettelukeskuksen tuntumassa). Strategiassa suunnitellaan yrityksen verkkoläsnäolon edellytykset ja toimenpiteet, tehdään kohderyhmäanalyysi ja avataan projektin kulkua (work breakdown structure). Lisäksi luodaan visuaalinen ehdotus, mock-up-versio, yrityksen nettisivuston etusivuksi. Tehtävän viimeisessä osassa esitellään tämän kuvitteellisen "Tunturituvan" markkinointia: missä kanavissa digimarkkinointia tehtäisiin, miten hakukoneoptimointi otetaan huomioon, mitä sisältöjä digimarkkinointiin tuotetaan ja miten menestystä arvioidaan.

Nyt vasta siis katsotaan, miten akan käy. Onnistuuko akka suorittamaan 30 opintopistettä täysin etänä vai ei?

Opin ja koodaan ja opin

Koodi-koodi-koodi. Se on  yhä vain ajatuksissani, kun kohta siirrymme marraskuun puolelle ja toiseksi viimeiselle kurssille. Juuri päättyneestä Webbpublicering-kurssista jäi siis polttava kipinä webbisivujen vääntämiseen. Ajatella! Kaikki nämä vuodet editori-ihmisenä ja nyt vihdoin valaistuin!

Webbpublicering-kurssilla oli wiki-tehtävän lisäksi kaksi koodaustehtävää: ensimmäisessä piti muokata olemassa olevassta html-tekstipötkelöstä miellyttävän näköinen nettisivu ainoastaan CSS:n avulla ja toisessa piti luoda kokonaan tyhjästä esittelysivu. Lisäksi piti purkaa koodi auki selostamalla, mitä mikäkin tägi saa aikaan. Ensimmäisestä tehtävästä saatiinkin jo arvosana ja olen ihan tyytyväinen B+:aan.

Tästä päättyneestä kurssista on ehdottomasti hyötyä sekä uudessa (ok, ei enää niin uudessa) päivätyössäni että sivuprojekteissanikin. Päivätyössäni aukenivat CSS:n salat kertaheitolla ja sivuprojekti-toiminimelleni tekaisin heti saman tien kurssin opeilla nettisivut. Ylpeänä kerron, että validaattori näytti vihreää!

Nyt on sitten alkamassa paketin toiseksi viimeinen kurssi: Producera för webben. Siinä on kaksi kurssikirjaa nettilähteistön lisäksi, Making Media - Foundations of Sound and Image Production sekä Digital Storytelling. Kirjojen nimet jo kertovat, mistä kurssissa on kyse. Kurssin isoin tehtävä vaikuttaa mielenkiintoiselta: pitää tehdä ideakuvaus tilattavasta projektista esim. videoinnista. Storyboard-väsäystä siis tiedossa..! Jesh, pääsee piirtämään!

Oppimisen tulevaisuus on nyt

Tänään päivätöitteni puitteissa istuin seminaarissa pohtimassa oppimisen tulevaisuutta. Sielläpä yleisöstä pontevasti julistettiin, että eivät ne koneet mitään muuta. Kumma juttu vain, että tällä tavalla etäopiskellen ja itsenäisesti tuottaen opin ihan hirmuisan paljon uusia, mielekkäitä juttuja! Ja kaiken tämän opin samalla kun käyn töissä ja elän elämääni. Koska joustava opiskelumuoto mahdollistaa oman ajan hallinnan, ei minun tarvitse nuokkua esim. viikonloppuopetuksen kontaktitunneilla leikkimässä terhakkaa. Ja kaikkea oppimaani voin koko ajan verrata aiemmin oppimaani ja soveltaa heti käytäntöön. Kuulostaa oppimisen muutokselta, tycker jag.

Opintopolku puolimatkassa

Tulostin itselleni todistuksen. 15 opintopisteen väliaikapaikalla siis ollaan. Opiskelusta ja uusien kurssien alkamisesta ehti kevään aikana muodostua jo tietynlainen rutiini: käynnissä olevan kurssin loppumetreillä eetteriin työnnettiin ohjeistus seuraavasta kurssista ja sen sisällöstä, sekä muistutus ilmoittautumisesta. Näin opinpolku eteni ja kokonaisuus pysyi kasassa.

Opintokokonaisuuden osat
Kun tarkastelee todistusta, huomaa, että tänä keväänä suorittamani kurssit ovat kahden eri ainealan järjestämiä: journalistiikan (journalistik) sekä media- ja viestintätieteiden (avdelning för medie och kommunikationsvetenskap). Järjestävä vastuutaho on kuitenkin IT-instituutti (Institutionen för informationsteknologi och medier). Paketti siis koostuu eri instanssien vetämistä opintojaksoista, joista kukin on 3 op:tä. Kurssipaketilla on yksi yhteyshenkilö, joka on jokaisella kurssilla opettajana. Yhteysopettajalla on kuitenkin kursseilla apunaan järjestävien tahojen opettajia tai ulkopuolisia asiantuntijoita.

Kurssit
Käymäni kurssit muodostavat siis vuoden aikana kokonaisuuden, jonka sisällöt vaihtelevat verkkostrategioista sisällöntuottamiseen ja myöhemmin syksyllä myös hieman tekniikkaan ja lopulta "näyttökokeeseen" eli projektityöhön. Tänä keväänä kävin siis nämä kurssit (hp = högskolepoäng):

• Internetsmöjligheter 3 hp
• Strategisk webb 3 hp 
• Sociala medier 3 hp
• Lag och rätt på Internet 3 hp
• Skriva för webben 3 hp

Syksyllä opiskelu jatkuu ja silloin on tarkoitus suorittaa nämä kurssit:

• Webbdesign för webbredaktörer 3 hp
• Webbpublicering 3 hp
• Producera för webben 3 hp
• Projektledning strategisk webb 6 hp. 

Eteneminen
Kurssipaketin etenemisestä tiedottaminen on siis ollut yhteysopettajan varassa. Aina kurssin päätteeksi oppimisalustalle on laitettu tietoa seuraavan kurssin vaatimuksista, käytänteistä, aikatauluista ja kurssikirjallisuudesta. Koko paketin etenemistä on voinut myös seurata yliopiston ilmoittautumisjärjestelmästä.

Periaatteessa ja miksei käytännössäkin tämä systeemi on toiminut ihan hyvin. Toki opintopolku voisi aina olla jotenkin visuaalisempi... Terv. nimim. "Kuva ois kiva"

Videot opetuksessa. Taas kerran.

Opiskelemassani kurssipaketissa on käytetty paljon opetusvideoita. Tässäpä pohdintoja erilaisista opetusvideoista sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta katsottuna.

Videotyyppi 1
Opettaja seisoo kameran edessä, diat vaihtuvat taustalla.

• Plussat:
  - Opettaja tulee lähelle opiskelijaa ja opiskelijalle tulee tunne, että ihmisiähän tässä ollaan.
  - Jos opettaja on hyvä esiintyjä, on videota mukava ja helppo seurata
• Miinukset:
  - Jos opettaja ei ole luonnollinen esiintyjä, tulee helposti Tesvisio-fiilis
  - Jos slaidit eivät ole tarpeeksi mielenkiintoisia tai asia esitetty jouhevasti, opettajan olemus vie päähuomion.
• Huomioitavaa:
  - Video ei saa missään nimessä olla liian pitkä. Max 5 minuuttia on järkevä pituus.
  - Esitysgrafiikkaan on syytä kiinnittää huomiota. Ei ole mitään järkeä, että opettaja lukee ääneen samat asiat, jotka on lueteltu listapallukoiden avulla PowerPoint-esityksessä.
  - Opettajan kokovartalovideon säästäisin ehkäpä esittelytarkoituksiin yms. promovideoihin.

Videotyyppi 2
Diat vaihtuvat, opettajan ääni taustalla selventää sisältöä.

• Plussat:
  - Opettajan olemus ei vie päähuomiota
  - Asia korostuu
  - Jos asia on tylsää, voi aina skipata dian ja siirtyä seuraavaan.
• Miinukset:
  - Jos opettajan ääni tai puhetapa eivät ole luonnollisia, päähuomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin.
• Huomioitavaa:
  - Video ei saa olla liian pitkä
  - Esitysgrafiikkaan on jälleen syytä kiinnittää huomiota.
  - Esityksen sisältö kannattaa purkaa auki: mitä milläkin slaidilla on sisältönä? Mikä on videon ydin?

Videotyyppi 3
Asiantuntijan/Opettajan kertova esitys, diat sivuosassa. Jännittävin leikkauksin yritetään kohottaa tunnelmaa.

• Plussat:
  - Jos opettaja on hyvä esiintyjä, video on ammattimaisempi kuin keinotekoinen leikitään-uutistenlukijaa-viritys.
  - Henkilökohtaisuus on läsnä: opettaja puhuu juuri opiskelijalle.
  
• Miinukset:
  - Liian nopsat siirtymät ja leikkaukset heikentävät huomiointia ja vievät sivupoluille.
  - Opettajan maneerit korostuvat.
• Huomioitavaa
  - Slaidit on syytä pitää näkyvissä tarpeeksi pitkän ajan, jotta kaikenlaiset oppijat pysyvät mukana matkassa.

Videotyyppi 4
Asiantuntijavieraan haastattelu rennosti esim. sohvilla istuen

• Plussat:
  - Videosta voi hyvinkin tulla luonnollinen, sillä haastatellessa puhutaan toiselle ihmiselle eikä kameralle
  - Jos haastateltava on hyvä esiintyjä ja asia mielenkiintoista, videota jaksaa seurata hyvinkin parikymmentä minuuttia.
• Miinukset:
  - Jos haastattelija ei pidä haastateltavaa ruodussa, voi aikaa tuhlaantua jaaritteluun.
• Huomioitavaa
  - Äänen tallennus haastattelutilanteessa voi olla haastavaa: sekä haastattelijan että haastateltavan äänen on syytä kuulua videon katselijalle.

Videotyyppi 5
Luentotaltiointi pro-kalustolla

• Plussat:
  - Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä.
  - Läsnäolijakin voi palata käsiteltyyn asiaan esim. tenttiä tai oppimistehtävää varten kerratessaan.
  - Pro-kalustolla saadaan hyvälaatuista jälkeä aikaan.
  
• Miinukset:
  - Yleensä liian pitkiä seurattavaksi kokonaan.
  - Äänen tallentaminen voi joskus olla haastavaa.
• Huomioitavaa
  - Luentotaltioinnin sisältöä voisi yrittää purkaa jotenkin ilmoittamalla opiskelijoille, missä kohdassa on tärkeitä asioita.

Videotyyppi 6

Luentotaltiointi mobiilikalustolla (esim. kännykkä)

• Plussat:
  - Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä.
  - Läsnäolijakin voi palata käsiteltyyn asiaan esim. tenttiä tai oppimistehtävää varten kerratessaan.
  
• Miinukset:
  - Laatu voi olla heikkoa sekä äänen että kuvan osalta.
  - Yleensä liian pitkiä videoita seurattavaksi kokonaan.
• Huomioitavaa
  - Miten mobiilimateriaalin jako opiskelijoille tapahtuu?
  - Voisiko luennosta tallentaa vain ne tärkeät osaset ja siten pilkkoa sisältöä pienempiin palasiin?

Videotyyppi 7

Verkkoluentotaltioinnit esim. Adobe Connectin avulla

• Plussat:
  - Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä
  - Materiaalin jakaminen ja esitysten näyttäminen enemmän pääosassa kuin tavallisen luennon tallenteessa.
  
• Miinukset:
  - Opiskelijalle saattaa taltiointia seuratessa tulla tunne, että tahtoisi kommentoida istunnon tapahtumia jotenkin.
• Huomioitavaa:
  - Voisiko taltioinnille järjestää kommentoinnin esim. oppimisympäristön työtilaan?

Videotyyppi 8

Ohjeistukset

• Plussat:
  - Auttavat opiskelijaa esim. työvaiheiden opettelussa tms.
  
• Miinukset:
  - Jos ohjeistusvideolla edetään liian nopeasti, seuraaminen vaikeutuu
  - Jos ohjeistusvideo on liian pitkä, katsoja puutuu.
  
• Huomioitavaa:
  - Onko tarpeen liittää kylkeen kirjallista ohjetta?
  - Ei saa edetä liian nopeasti.
  - Hiiren klikkauksien näkyminen on avuksi.

Kaiken kaikkiaan videoista on ollut kovasti hyötyä näissä omissa opinnoissani. Erityisesti olen pitänyt haastatteluvideoista sekä sellaisista videoista, joissa visuaaliset diat on huolella valmisteltu ja opettaja selittää niiden sisällön videon taustalla. 

I need my deadline!

Eilen tuli taas todistettua, että muhkeimmat timantit syntyvät paineessa. Perinteinen sunnuntai-illan rykäisy tuotti siis kotitenttitehtävän sosiaalisesta mediasta. Ja olipahan puristus!

Yritin tällä kertaa tutkailla hyvin tarkkaan tehtävänantoa, jotta en huomaisi kirjoittaneeni neljää viittä sivua asian vierestä. Olin vielä eilen illalla melko tyytyväinen tuotokseeni ja taputtelin itseäni olalle maireasti hymyillen ja aivotoimintaa jäähdytellen. Äsken kuitenkin tarkistin kurssin keskustelupalstan ja hittohemmetti: siellähän oli kommenttia jos jonkinlaista mm. sivumäärää koskien. Tarkat ruotsalaisaikuisopiskelijat olivat varmistelleet opettajalta kaikki yksityiskohdat ja totesin vastausten perusteella, että oma tuotokseni ei nyt ehkä sitten täytä ruotsalaisia standardeja.

Nuo ruotsalaiset standardit ovat välillä tuntuneet kurssien kuluessa hieman mystisiltä. Kotitentit ovat muuten jep ja okej joustavuutensa ansiosta, mutta tulee tunne, että itsenäistä ajattelua rajoitetaan. Kaikki analyysit ja pohdinnat täytyy sitoa lähdekirjallisuuteen niin tiiviisti, että pohtii väkisinkin, voiko olla mahdollista viitata liikaa.

Yksityiskohtien varmistaminen ja sisällön nylkyttäminen opettajien omien standardien mukaisiksi kertoo tietenkin siitä, että palaute kurssipaketin osioissa on hyvin kontrolloivaa edelleenkin. Aikuisopiskelija tuskailee rajallisen sivumääräpyynnön kanssa, kun tuntuu siltä, että koko lähdekirjallisuus pitäisi tiivistää mukaan tekstiin. Ja kontrolloivaan palautteenantoon kuuluu tietenkin, että liiallisesta sivumäärästä tulee pistevähennyksiä. Ei se laatu vaan se määrä!

- Noh, tokaisi hän. Tehtävä on palautettu eikä enää parane murehtia. Seuraava kurssi ja sen deadlinet lurkkivat jo nurkan takana.

Ruotsalainen yhteisöllisyys

... ja onnistuisiko temppu Suomessa?

Kun kurssipaketti lähti käyntiin, kirjoittivat kaikki osallistujat itsestään esittelyn kuvan kera oppimisalustalle. Hej, jag heter...! Jag kommer från...! Jag jobbar som...! hihkuimme me kaikki ja laitoimme mahdollisimman edustavan kuvan näytille itsestämme. Paras puoli ensin. Kuitenkin alku tuntui tahmealta ja muut opiskelijat pelottavan päteviltä.

Vaan nyt on kaikki toisin! Nyt tuntuu siltä, että muilla opiskelijoilla on kasvot ja sielu ja ääni, vaikka ruotsalaisia ovatkin. "Miksi niin?" kysytte te ja minä vastaan: "Kiitos Facebookin." Muut opiskelijat olivat verkkoluennolla päättäneet perustaa opintoryhmän Facebookiin ja sinnepä minäkin tieni löysin. Facebook-ryhmässämme jaetaan lähdeviitevinkkejä ja näkökulmapohdintoja, siellä valitetaan etä- ja aikuisopiskelijan arkea, siellä tsempataan (Kämpa på bara!), kun ei enää jaksettaisi puristaa deadlinea kasaan. Nyt tiedän, että Caroline on ahkera ja Jessicalla oli eilen ongelmia opiskelijaportaaliin kirjautumisessa ja että Åsa tietää, mistä kurssikirjat kannattaa tilata.

Vähän kuin ennen vanhaan opettajan saapumista odotellessa tai fikapaussilla luentojen välissä: pitää vain uskaltautua juttusille, jotta saa kontaktin.

Palautteenanto ja odottamisahdistus

Ilmoittaudutaan kurssille. Luetaan kirjallisuutta. Katsotaan luentotallenteita. Opitaan ja omaksutaan. Kirjoitetaan essee, jonka pituus on tiukasti rajattu max kolmeen A4-sivuun. Palautetaan essee. Sitten jäädään odottamaan palautetta.

Odotetaan palautetta.

Ilmoittautudutaan toiselle kurssille. Luetaan taas kirjallisuutta. Katsotaan taas luentotallenteita. Jälleen opitaan ja omaksutaan. Kirjoitetaan nytkin essee, jonka pituus on tiukasti rajattu tällä kertaa max neljään A4-sivuun. Palautetaan toinen essee. Sitten jäädään odottamaan palautetta sekä ensimmäisestä että toisesta esseestä.

Oho. Palautetta saatiin. Eikä mennyt niin kuin tiedätte-kyllä-missä. Jos palautteen ensimmäisestä tehtävästä olisi saanut ennen toista, olisiko toista kirjoittaessa voinut välttää ensimmäisessä tekemänsä virheet?

Palautetta siis saatiin. Tällä kertaa palaute ei ollut kovin rakentavaa ja ohjaavaa, vaan palaute oli lähinnä hyvin kontrolloivaa ja virheitä osoittelevaa. Analyysi puuttui. No. Eipä sille annetuissa sivumäärissä ollut tilaakaan. Ja jos esimerkiksi esseetänsä ei ollut rakentanut tehtävänannon mukaisten kysymysten mukaisesti ja tarkkaan annetussa järjestyksessä kysymyksiin vastaten, oli kyseessä virhe. Väärin! Väärin! Väärin! (Kyynisempi alkaisi epäillä tarkistavan opettajan sisälukutaitoa...)

Palautteenanto on siis hyvin hienovaraista hommaa. Tämän kokemuksen perusteella ottaisin mieluummin vastaan oksat pois ja linjat suoriksi -tyylistä palautetta kuin pieniin palasiin jaoteltua yksi-piste-sinne-toinen-tuonne-palautetta.

Videot ja nauhoitteet totaalietäkurssilla

Kurssilla, jota parhaillaan yritän suorittaa, on ollut vierailevia asiantuntijoita työelämästä luennoitsijoina. Luennot ovat nähtävissä ja kuultavissa Connect Pro -tallenteina. Myös kurssin opettaja on tehnyt omia esitystallenteita, joissa hän on valottanut verkkostrategioiden saloja.

Hyvä, kiva, bra.

Yhdellekään luennolle en ole päässyt "livenä" (siis suoraan lähetykseen) osallistumaan, vaan olen nimenomaan joutunut turvautumaan tallenteisiin. Pikaisia huomioita:

1) Opettajan tallenteet tuovat läheisyyttä ja lämpöä. Ei tule tunne, että tekisi tyhjille seinille, hylätyille pihoille ja autioille taloille, kun opettaja on tehnyt kurssinaloitusvideon, kirjallisuustiivistelmän tai muun ohjausvideon, jossa hän valottaa kurssitehtävien tarkoitusta.

2) Pitkät tallenteet eivät innosta. Vaikka asiantuntijaluento onkin mielenkiintoinen, puhuvan pään ja perinteisten listapallukkaslaidien tuijottaminen puuduttaa. Esitykseen kannattaisi tehdä jonkinlainen pikaeditointi tai sisällön purku; jollakin tavalla merkitä esim. slaidien vaihtumiskohdat.Tietty voisi myös miettiä, kannattaisiko sisältö pilkkoa pienempiin osasiin - siis lyhyempiin videotallenteisiin.

3) Tallenteet ovat kuitenkin ehdottomasti hyvä juttu. Ne tuovat sisältöön vaihtelevuutta ja ne tekevät kurssikirjallisuuden teoriat elävimmiksi.

4) Asiantuntijuus kasvaa. Hienoa, että asiantuntijavieraat ovat sallineet luentojensa tallentamisen. Luentoihin on pääsy suljetun verkkoalustan kautta, joten missään julkisessa jaossa esitykset eivät ole. Monilla tuntuu olevan alkukantainen pelko tai muu tunnetila, että jos oman esityksen antaa tallentaa, sen löytää kohta YouTuben katsoituimpien listalta. Näinhän se ei taida kuitenkaan ihan olla.

5) Joustavuus on jees. Luokkahuoneluentoon verrattuna verkkoluennossa on ainakin yksi etu: kun luokassa tylsyyttä voi paeta vain piirtelemällä luentomuistiinpanoihin, tuijottelemalla maisemia ikkunasta tai nykyään kännykkäsurffailemalla, voi verkkoluentoa seuratessa aina painaa pause-nappulaa.

Etäopiskelijan (epä)aktiivisuus

Kun itse vetää verkkokurssia, sitä luulee, että opiskelijat roikkuvat kaiken liikenevän aikansa työtilassa odotellen uusia tiedotteita ja tehtäviä ja kommentteja tai ihan vain ihaillen opettajan, tuon viisan ja hyvän, luomien tehtävien sulavaa bittiolemusta.

Emmepä me opiskelijat siellä roiku, emme. Nyt kun itse on opiskelijan roolissa, huomaa, että työtilassa käy palautuspäivien välissä hyvin harvakseltaan. Näissä opiskeluissa alustana on yksinkertaiselta vaikuttava WebCT, jossa on kuitenkin ainakin yksi hyvä ominaisuus: kun menee kurssin työtilaan käymään, ajankohtaiset, kurssiin liittyvät opettajan viestit pompahtavat näyttöön katsastettaviksi. Vaikka ei viikkoon olisi työtilassa käynytkään, saa nopsasti tiedon siitä, mitä viestejä opettajalla on. Toki hyvin jäsennelty info-etusivu ajaisi saman asian.

Ehkä työtilassa roikkuisikin enemmän, jos kurssin tehtävät olisivat nimenomaan verkossa suoritettavia tai esim. työtilassa käytäviä keskusteluita. Nyt kun tehtävät ovat esseemuotoisia ja niitä valmistellaan omin päin, ei tarvetta päivittäiseen työtilavisiittiin ole.

Toisen ison case-tehtävän palautus lähestyy. Täytyy ryhtyä roikuskelemaan verkossa...

Etäopiskelun alkuhuuma

- On tämä etäopiskelu kätevää!

Näin huudahtaa siis tämä työelämässä oleva aikuisopiskelija, joka työn ja arjen ohessa innostui opiskelemaan. Toistakin keinoa on kokeiltu: pari vuotta sitten yritin ryhtyä suorittamaan aineopintokokonaisuutta avoimessa yliopistossa. Kävin tunnollisesti viikonloppuluennoilla ja tein niitä varten joitain ennakkotehtäviäkin. Viikonloppujen jälkeen puhkuin periaatteessa intoa kirjallisiin tehtäviin, mutta totaalinen herpaantuminen koitti nopeasti: deadline kursseihin kuuluneilla esseillä ja muilla kirjallisilla tehtävillä oli yksi vuosi. Vuosi. Siis 12 kuukautta. Palautusmetodit vaativat opiskelijan vaivannäköä, sillä tehtäviä ei saanut palauttaa sähköpostilla eikä esim. minkään oppimisalustan kautta, vaan ne piti printata paperille ja lähettää postitse kurssin opettajalle. Joka siis vuoden kuluttua saattoi olla avoimessa yliopistossa töissä tai ei.

En sitten saanut yhtään esseetä kirjoitettua.

Tämä kurssipaketti, jota nyt siis ryhdyin suorittamaan etänä, houkutti nimenomaan etäopiskelukokemuksena. Millaista olisi opiskella kotoa käsin oman työhuoneensa rauhasta? Entä se paljon puhuttu yhteisöllisyys? Entä houkutus avun käyttöön tehtävissä? Millainen on aikuisopiskelijan ohjaustarve? Mm. näitä asioita pitää pohtia tulevissa kirjoituksissa.