... ja onnistuisiko temppu Suomessa?
Kun kurssipaketti lähti käyntiin, kirjoittivat kaikki osallistujat itsestään esittelyn kuvan kera oppimisalustalle. Hej, jag heter...! Jag kommer från...! Jag jobbar som...! hihkuimme me kaikki ja laitoimme mahdollisimman edustavan kuvan näytille itsestämme. Paras puoli ensin. Kuitenkin alku tuntui tahmealta ja muut opiskelijat pelottavan päteviltä.
Vaan nyt on kaikki toisin! Nyt tuntuu siltä, että muilla opiskelijoilla on kasvot ja sielu ja ääni, vaikka ruotsalaisia ovatkin. "Miksi niin?" kysytte te ja minä vastaan: "Kiitos Facebookin." Muut opiskelijat olivat verkkoluennolla päättäneet perustaa opintoryhmän Facebookiin ja sinnepä minäkin tieni löysin. Facebook-ryhmässämme jaetaan lähdeviitevinkkejä ja näkökulmapohdintoja, siellä valitetaan etä- ja aikuisopiskelijan arkea, siellä tsempataan (Kämpa på bara!), kun ei enää jaksettaisi puristaa deadlinea kasaan. Nyt tiedän, että Caroline on ahkera ja Jessicalla oli eilen ongelmia opiskelijaportaaliin kirjautumisessa ja että Åsa tietää, mistä kurssikirjat kannattaa tilata.
Vähän kuin ennen vanhaan opettajan saapumista odotellessa tai fikapaussilla luentojen välissä: pitää vain uskaltautua juttusille, jotta saa kontaktin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti