Videot opetuksessa. Taas kerran.

Opiskelemassani kurssipaketissa on käytetty paljon opetusvideoita. Tässäpä pohdintoja erilaisista opetusvideoista sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta katsottuna.

Videotyyppi 1
Opettaja seisoo kameran edessä, diat vaihtuvat taustalla.

• Plussat:
  - Opettaja tulee lähelle opiskelijaa ja opiskelijalle tulee tunne, että ihmisiähän tässä ollaan.
  - Jos opettaja on hyvä esiintyjä, on videota mukava ja helppo seurata
• Miinukset:
  - Jos opettaja ei ole luonnollinen esiintyjä, tulee helposti Tesvisio-fiilis
  - Jos slaidit eivät ole tarpeeksi mielenkiintoisia tai asia esitetty jouhevasti, opettajan olemus vie päähuomion.
• Huomioitavaa:
  - Video ei saa missään nimessä olla liian pitkä. Max 5 minuuttia on järkevä pituus.
  - Esitysgrafiikkaan on syytä kiinnittää huomiota. Ei ole mitään järkeä, että opettaja lukee ääneen samat asiat, jotka on lueteltu listapallukoiden avulla PowerPoint-esityksessä.
  - Opettajan kokovartalovideon säästäisin ehkäpä esittelytarkoituksiin yms. promovideoihin.

Videotyyppi 2
Diat vaihtuvat, opettajan ääni taustalla selventää sisältöä.

• Plussat:
  - Opettajan olemus ei vie päähuomiota
  - Asia korostuu
  - Jos asia on tylsää, voi aina skipata dian ja siirtyä seuraavaan.
• Miinukset:
  - Jos opettajan ääni tai puhetapa eivät ole luonnollisia, päähuomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin.
• Huomioitavaa:
  - Video ei saa olla liian pitkä
  - Esitysgrafiikkaan on jälleen syytä kiinnittää huomiota.
  - Esityksen sisältö kannattaa purkaa auki: mitä milläkin slaidilla on sisältönä? Mikä on videon ydin?

Videotyyppi 3
Asiantuntijan/Opettajan kertova esitys, diat sivuosassa. Jännittävin leikkauksin yritetään kohottaa tunnelmaa.

• Plussat:
  - Jos opettaja on hyvä esiintyjä, video on ammattimaisempi kuin keinotekoinen leikitään-uutistenlukijaa-viritys.
  - Henkilökohtaisuus on läsnä: opettaja puhuu juuri opiskelijalle.
  
• Miinukset:
  - Liian nopsat siirtymät ja leikkaukset heikentävät huomiointia ja vievät sivupoluille.
  - Opettajan maneerit korostuvat.
• Huomioitavaa
  - Slaidit on syytä pitää näkyvissä tarpeeksi pitkän ajan, jotta kaikenlaiset oppijat pysyvät mukana matkassa.

Videotyyppi 4
Asiantuntijavieraan haastattelu rennosti esim. sohvilla istuen

• Plussat:
  - Videosta voi hyvinkin tulla luonnollinen, sillä haastatellessa puhutaan toiselle ihmiselle eikä kameralle
  - Jos haastateltava on hyvä esiintyjä ja asia mielenkiintoista, videota jaksaa seurata hyvinkin parikymmentä minuuttia.
• Miinukset:
  - Jos haastattelija ei pidä haastateltavaa ruodussa, voi aikaa tuhlaantua jaaritteluun.
• Huomioitavaa
  - Äänen tallennus haastattelutilanteessa voi olla haastavaa: sekä haastattelijan että haastateltavan äänen on syytä kuulua videon katselijalle.

Videotyyppi 5
Luentotaltiointi pro-kalustolla

• Plussat:
  - Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä.
  - Läsnäolijakin voi palata käsiteltyyn asiaan esim. tenttiä tai oppimistehtävää varten kerratessaan.
  - Pro-kalustolla saadaan hyvälaatuista jälkeä aikaan.
  
• Miinukset:
  - Yleensä liian pitkiä seurattavaksi kokonaan.
  - Äänen tallentaminen voi joskus olla haastavaa.
• Huomioitavaa
  - Luentotaltioinnin sisältöä voisi yrittää purkaa jotenkin ilmoittamalla opiskelijoille, missä kohdassa on tärkeitä asioita.

Videotyyppi 6

Luentotaltiointi mobiilikalustolla (esim. kännykkä)

• Plussat:
  - Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä.
  - Läsnäolijakin voi palata käsiteltyyn asiaan esim. tenttiä tai oppimistehtävää varten kerratessaan.
  
• Miinukset:
  - Laatu voi olla heikkoa sekä äänen että kuvan osalta.
  - Yleensä liian pitkiä videoita seurattavaksi kokonaan.
• Huomioitavaa
  - Miten mobiilimateriaalin jako opiskelijoille tapahtuu?
  - Voisiko luennosta tallentaa vain ne tärkeät osaset ja siten pilkkoa sisältöä pienempiin palasiin?

Videotyyppi 7

Verkkoluentotaltioinnit esim. Adobe Connectin avulla

• Plussat:
  - Poissaolon korvaaja ja joustavuuden lisääjä
  - Materiaalin jakaminen ja esitysten näyttäminen enemmän pääosassa kuin tavallisen luennon tallenteessa.
  
• Miinukset:
  - Opiskelijalle saattaa taltiointia seuratessa tulla tunne, että tahtoisi kommentoida istunnon tapahtumia jotenkin.
• Huomioitavaa:
  - Voisiko taltioinnille järjestää kommentoinnin esim. oppimisympäristön työtilaan?

Videotyyppi 8

Ohjeistukset

• Plussat:
  - Auttavat opiskelijaa esim. työvaiheiden opettelussa tms.
  
• Miinukset:
  - Jos ohjeistusvideolla edetään liian nopeasti, seuraaminen vaikeutuu
  - Jos ohjeistusvideo on liian pitkä, katsoja puutuu.
  
• Huomioitavaa:
  - Onko tarpeen liittää kylkeen kirjallista ohjetta?
  - Ei saa edetä liian nopeasti.
  - Hiiren klikkauksien näkyminen on avuksi.

Kaiken kaikkiaan videoista on ollut kovasti hyötyä näissä omissa opinnoissani. Erityisesti olen pitänyt haastatteluvideoista sekä sellaisista videoista, joissa visuaaliset diat on huolella valmisteltu ja opettaja selittää niiden sisällön videon taustalla. 

Yksin, niin yksin. (Mutta jos annat karkin, voin olla kiltisti.)

Olen tässä viime aikoina pyöritellyt pedagogisia termejä ihan vain sisäistä reflektoijaani herätelläkseni - se taisi nukahtaa joskus v. 2001 Villa Ranan Paulaharju-salin takariviin, kun suoritin opettajan pedagogisia opintoja.

Behaviorismiin on törmännyt käytännössä, kun on katsellut, kuinka ystävät kasvattavat lapsiaan ja konstruktivismin ylistyslaulua kuultiin (muistaakseni) juuri niissä opettajaopinnoissa. Mutta niistäkin on toki jo aikaa, joten uutta oppia on tietenkin tullut tilalle ja täydennykseksi vaikkapa esim. konnektivismin muodossa.

Sulautuvan opetuksen seminaarissa Helsingissä 2011 käsiteltiin useassakin esityksessä yhdessä oppimista, tekemistä ja kokemista. Mitkä menetelmät verkko-opettaja valitsee kurssillensa, millaisin menetelmin verkko-opettaja laittaa opiskelijansa tekemään töitä? Yritin selventää asiaa kuvan avulla:

Norjalainen keynote-puhuja Morten Flate Paulsen selvitti esityksessään, että heillä suositaan yksilönä-ryhmässä-mallia - siis verkostoissa tapahtuvaa yhteistyötä, jonka avulla yksilö oppii. Näin opiskelu olisi joustavaa ja oppiminen ei riippuisi (niin paljon) muista ryhmän jäsenistä tai reaaliaikaisesta tekniikasta. Yleisön joukossa kuhistiin hieman: "Mitä? Etteikö kollaboratiivinen opiskelu olisikaan paras menetelmä?" Koettiin ilmeisesti, että norjalaisten malli oli askel taaksepäin. (Yksilöllinen oppiminen --> Kooperatiivinen oppiminen --> Kollaboratiivinen oppiminen)

Mielenkiintoinen oli Sulop-seminaarissa esitelty organisaatioviestinnän kurssi, jossa oppiminen tapahtui akvaariossa:

Kurssin hubina toimi FB-ryhmä ja sinne koottiin keskustelut ja linkit tuotoksiin, jotka oli palautettu ja jaettu esim. Google Docsin avulla. Parikymmenen kurssilaisen lisäksi Fb-ryhmässä oli n. 200 ulkopuolista jäsentä, joita kannustettiin antamaan palautetta opiskelijoille ja osallistumaan keskusteluihin. (Piirtämässäni kuvassa siis asiantuntijat hoveroivat akvaarion yllä ja lähettävät asiantuntijasäteitään akvaarion Fb-ryhmäläisille.) Aika hieno asiantuntijapankki kurssilla!

Näissä käynnissä olevissa opinnoissani on nyt suoritteilla kolme kurssia - kaksi kylläkin on jo loppusuoralla. Kaikki kurssit ovat noudattaneet samaa kaavaa: ensin wikin kirjoittamista (yksin/yksilönä/yhdessä) ja sitten case-tehtävän kirjoittaminen (yksin). Wikiä siis kirjoitettiin (tietty) yksin, mutta koko ryhmän tuotokset ovat (tietty) vapaasti luettavissa ja muokattavissa. Voidaan siis puhua parviälyn hyödyntämisestä. Case-tehtävät on tähän mennessä tehty yksin - vertaisarviointia tosin käytettiin webbistrategiakurssilla.

Voisin kyllä mörköjäyhänä suomalaisena olla samaa mieltä norjalaisten kanssa: yksilönä opiskelu on joustavaa. Ryhmätyöt olivat livenä opiskellessakin aina vähän sellainen puristuspuristus, jossa yksi osaava päätyi ajattelemaan ja joku toinen ahkera kirjoittamaan kaikkien puolesta. Verkossa työskennellessä ryhmätöissä on vielä muutama liikkuva osanen lisää fejs-to-fejs-opiskeluun verrattuna. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon! Ehkä kyse on vain maalaisjärjen käytöstä ja siitä, että osaa kirjoittaa prosessin osaset auki siten, että opiskelijat eivät tunne oloaan hylätyiksi edes verkkoryhmäoppimisessakaan!


P.S. Älkää huoliko, ystävien kanssa puhuttiin jo behaviorismiasiat selviksi. Oltiin samaa mieltä.

P.P.S. Sain ensimmäisestä isosta case-tehtävästäni loppujen lopuksi arvosanan C. Arvosana-asteikko on A-E, F olisi ollut hylätty. Fb-tukiryhmämme viestien perusteella arviointi oli tiukka ja paraskin ruotsalainen oli saanut vain B:n. Olen siis iloinen keskivertoudestani!