Motivation vs. Time vs. Studying

As you probably might have noticed, I haven't been that active when it comes to writing about my MOOC experience. It's not that I haven't been active - I have! Or I was... In the beginning, that is. At first I felt very excited: to be able to participate in a MOOC! To be able to develop the creative mindset! And then I just didn't have the time to watch the videos and to do the experiments - and to write about it.

However, there's still time. The material will stay open for some time and I still have time to take the final missing quizzes. So I might have something to report to you after a couple of weeks. Stay tuned.

Creative style and Life Circle

I took a test that revealed my creative style. It said that I'm mildly innovative. At first I was a bit disappointed: me, mildly something? I'm all 100% in or out! But the explanation said that people who are mildly either way (either innovative or adaptive) may be comfortable in both columns. So both of my brain halves took a deep sigh of relief. I'm normal. I'm like the majority. It's good.

Also, this week I finally had the time to think about a project that was to be done for week 1. The task was to draw one's Life Ring (or Circle as I named it). The task description said that we were to put the primary driving force behind all of our decisions in the middle. In my case it was... me. At this point (when it's Friday night) I couldn't think of any other driving force, so let my life circle be organised around me, myself and I. Isn't life all about opening one's own coconuts and pursuing one's own happiness? Preferably with people you want to be with?

Here we go again..!

Here we go again: I'm activating this blog again just to create a place where I can experience the inner circles of my souls when it comes to studying a MOOC. The course called Creativity, Innovation and Change started a week ago and during 8 weeks I'm supposed to "CIC" it in, rock on and then log off.

This time I'm studying in English so I thought it would be best to use English language as a tool for this blog, too.

The first week started off with some video lessons. I watched them and did some sketchnoting. I originally posted my sketchnote in my other blog, http://visualisointi.wordpress.com, but here's the sketchnote for You, my dear study diary, too:

The last words in my previous blog post were: "...I'm not going to do any studying for some time." But now I am. So here we go again..!

Miltä verkko-opettajasta tuntui opiskella verkossa?

"Tämä kurssipaketti, jota nyt siis ryhdyin suorittamaan etänä, houkutti nimenomaan etäopiskelukokemuksena. Millaista olisi opiskella kotoa käsin oman työhuoneensa rauhasta? Entä se paljon puhuttu yhteisöllisyys? Entä houkutus avun käyttöön tehtävissä? Millainen on aikuisopiskelijan ohjaustarve? Mm. näitä asioita pitää pohtia tulevissa kirjoituksissa."

Aivan lopuksi palaan siihen, mitä pohdin aivan aluksi ja kerron, miltä etäopiskelukokemus tuntui. Lyhyesti sanottuna: loppujen lopuksi se tuntui oikein hyvältä ja omakohtaiselta.

A room of one's own

Oma työhuone on hyvä opiskelupesä ja sinne sulkeuduinkin n. kahden viikon välein yleensä sunnuntai-iltaisin kirjoittamaan tuotokseksi niitä ajatuksia, joita olin viikon aikana haudutellut. Joillain kursseilla tuntui, että olisin saanut arkiviikon aikana useamminkin vilkuilla kurssikirjoja, jotta olisin sitten sunnuntaina edes hieman helpommin tiennyt, mistä löytyvät tarvittavat asiat ja hyvät viittauskohdat. Toisaalta samoja kirjoja oli käytössä usealla kurssilla, joten loppuvaiheessa opintoja alkoi olla jo hyvä käsitys siitä, mitä mikäkin kirja sisälsi.

Oman työhuoneen lisäksi tein opintotehtäviä välillä myös reissun päältä, esim. kevään viimeisen opintotehtävän kirjoitin loppuun laivan kannella matkalla Suomesta Saksaan ja äskeisen palmunalusloman aikana seurasin vertaisarvioinnin kehittymistä 7 tunnin aikaeron turvin. Joustavuus oli siis ehdottomasti tämän opiskelutavan paras puoli.

Yhteisöllistä vai yksilöllistä oppimista?

Verkko-opetusta ja verkossa opiskelua vastustavat vetoavat usein yhteisöllisyyden puutteeseen: ilman toisia ihmisiä ei oppimisesta tule mitään eikä verkossa voi olla aitoja ihmiskontakteja. (<-- Kyllä, nyt yleistin.) Näin aikuisopiskelijan näkökulmasta katsottuna verkko-opiskelu työn ohessa on oikein vapauttavaa. Kun työviikon aikana ihmiskontakteja on usein liiankin kanssa, on ihanan yksinkertaista sulkeutua kammioonsa opiskelemaan ja kirjoittamaan ja oppimaan. Ja aivan itseksensä, yksin ja omaehtoisesti. Joissakin tehtävissähän meillä oli vertaisarviointia, mutta sekin oli varsin yksilöllistä suorittamista. Ja minulle se sopi oikein hyvin.

Yhteisöllisyys ja ihmiskontaktit ovat näiden verkko-opintojen aikana hoituneet opettajan toimesta live-webinaarien ja Connect-päivystysten avulla, ja opiskelutovereita olen "tavannut" suljetussa Facebook-ryhmässämme. Siellä olemme tsempanneet toinen toisiamme, jakaneet materiaalivinkkejä ja kertoneet tuntemuksistamme opintojen kuluessa. Ketään näistä opiskelukavereista en ole tavannut livenä, mutta silti heistä on tullut osa verkostoani. Ryhmä näemmä jatkaa toimintaansa myös opiskelujen jälkeen: juuri äsken eräs meistä kysyi vinkkejä uutiskirjeen tekemiseen ja vastauksia oli tullut jo useita.

Luottamus

Omien opettajavuosien aikana opetin verkossa oppiainetta, jossa koko ajan piti epäillä opiskelijan motivaatiota tehdä omat tehtävänsä itse. Nyt opiskelin itse vapaaehtoisesti sisältöjä, jotka kiinnostivat ja motivoivat minua. Ei olisi tullut mieleenikään tehdä tehtäviä väärinkäyttämällä lähteitä tai apukeinoja, tai teettää tehtäviä jollakulla muulla. Minun omasta oppimisestanihan se olisi ollut pois.

Ei tartte auttaa

Opiskelijaryhmämme koostui tietenkin yksilöistä: toiset olivat enemmän hukassa, pihalla ja ulkona kuin toiset, mitä esim. tehtävänantoihin tuli. Aiemminkin jo pohdin, johtuuko moinen suomalaisen ja ruotsalaisen luonteenlaadun eroista. Toisaalta kyse voi olla myös iästä: tuntui siltä, että ryhmämme iäkkäimmät opiskelijat halusivat varmistella kaiken ohjeistuksen yksityiskohtaisesti  opettajalta.

Toisilla saattoi olla myös teknisiä ongelmia, jotka vaikeuttivat opiskelua. Jos esim. palautuskäytäntö poikkesi jotenkin totutusta, oli osa opiskelijoista varmasti pulassa. Näin kävi esim. koodauskurssilla, jossa tehdyt työt piti siirtää ftp-ohjelman avulla omaan public-kansioon ja siten julkaista tuotokset nettiin. Perusjuttu semmoiselle, joka on kotisivujen kanssa puljannut aiemminkin, mutta selvästikin vaativampi tämä toimenpide oli opetella yhtä kurssia varten, jos ei aiempaa kokemusta asiasta ollut. Kurssin aikana kävi niinkin, että opiskelijat tietenkin ryhtyivät auttamaan toinen toisiaan joko Fb-ryhmässä tai oppimisalustan keskustelupalstalla jo ennen kuin opettaja ehti reagoida asiaan. On siis hyvä, että verkkokurssilla on jokin vapaamuotoinen alusta, jossa tietoa voi jakaa ja apua voi kysyä.

Punkt och slut

Mutta nytpä on siis opintotaipaleeni lopussa. Virallinen todistuskin tuli postitse kotiin leimoilla ja allekirjoituksilla varustettuna. 30 opintopistettä on kasassa ja olen "webbredaktör". (Ha-hah!) Jääköön tämä opintoblogini bittiavaruuteen muistuttamaan minua siitä, että en nyt kuitenkaan aivan heti lähtisi opiskelemaan yhtään mitään. Vähään aikaan. Ehkä. Kuitenkaan.

Vähän vielä peruskysymyksiä

1) Mikä ihmeen webbredaktör?

Ruotsissa nimike näyttäisi yleisimmin olevan webbredaktör, Suomessa on monta erilaista nimikettä: verkkotoimittaja, sisällöntuottaja, verkkosisällön tuottaja, verkkoviestinnän suunnittelija tai vaikkapa webmaster.

2) Niin mikä instanssi tämmöistä koulutusta tarjosi?

Mittuniversitetet eli Sundsvallin yliopisto. Mittuniversitetet on susirajan tuolla puolen oleva ilmeisen pienehkö ja tuoreehko yliopisto, joka on sijaintinsa ja houkuttelevuutensa takia joutunut/saanut erikoistua etäopetukseen.

3) Miten sinä tämmöistä päädyit opiskelemaan?

Etsin omille opiskelijoilleni ruotsinkielistä aineistoa korkeakouluopinnoista ja surffailin päämäärättömästi studera.nu-sivustolla. Löytyikin käynnissä oleva haku 30 opintopisteen laajuiseen koulutukseen ja päätin hakea mukaan. Pääsin opiskelemaan varapaikan kautta.


4) Millä kriteereillä pääsit opiskelemaan?

Eee-een tiedä. Olen FM, pääaineena olen opiskellut ruotsia ja sivuaineina englannin ja suomen opintojen lisäksi opettajan pedagogiset opinnot. Jostain syystä pääsin mukaan ryhmään, jossa muut opiskelijat olivat pääasiassa viestinnän tai markkinoinnin ammattilaisia.

5) Oliko opiskelu maksullista?

Ei ollut lukuunottamatta kirjoihin menneitä roposia. Eläköön EU, eläköön pohjoismainen yhteistyö!

6) Mitäs seuraavaksi ajattelit opiskella?

En mitään vähään aikaan...